Nykytaloudessa ideat alkavat olla tärkeämpiä kuin tuotteet. Yrittäjillä on paine antaa valheellisia lupauksia.

Suomalainen Beddit-yritys kehittää antureita, joilla tarkkaillaan unenlaatua. Vuonna 2013 Beddit käynnisti joukkorahoituskampanjan Indiegogo-sivustolla. Tavoitteena oli kerätä anturia varten 80 000 dollaria. Yllättäen tuotteita tilattiinkin ennakkoon sadasta maasta yhteensä yli puolella miljoonalla dollarilla.

Yhtiön toimitusjohtaja Lasse Leppäkorpi kertoi Kauppalehdessä helmikuussa, että tuote lähetettiin tilaajille keskeneräisenä. Anturi oli valmis, mutta sen kanssa toimiva sovellus ei ollut. Palaute oli vihaista.

”Edelleen olen sitä mieltä, että toimimme oikein. Ei olisi ollut mitään mieltä yrittää nyhvätä itsekseen tuotetta valmiiksi. Palautteen avulla pääsimme kehittämään tuotetta”, Leppäkorpi sanoi Kauppalehdelle.

Sillä, mitä todella on käsillä, ei ole merkitystä verrattuna siihen, mikä voisi olla käsillä.

Kulttuurintutkija ja tietokirjailija Hanna Kuusela käyttää Bedditiä esimerkkinä talouden uudesta käänteestä, jota hän nimittää lupaustaloudeksi. Toimivan laitteen sijaan yritys myi lupausta toimivasta laitteesta.

– Lupaus on korvaamassa toteutuksen. Arvontuotanto rakentuu yhä enemmän lupauksille ja lupausten synnyttämille odotuksille, Kuusela sanoo.

ILMOITUS

Lupaustaloudessa lupaukset ovat tärkeämpiä kuin varsinainen tuote. Sillä, mitä todella on käsillä, ei ole merkitystä verrattuna siihen, mikä voisi olla käsillä.

Tuotantoprosessi on tärkeämpi kuin sen tulos. Talous on entistä enemmän tuotantoa ilman tuotetta. Myös lupausten valheellisuus on yhä hyväksytympää.

Riskit kuluttajalle

Joukkorahoitus on lupaustalouden näkyvimpiä ilmentymiä. Siinä lupaukset saatetaan muuttaa rahaksi jo kauan ennen kuin tuotanto aloitetaan.

Samalla sijoittajan riskit siirretään kuluttajalle. Niin kuin Bedditin Leppäkorpi sanoo, tuotteen kehittäminen ja hiominen on nykyään “itsekseen nyhväämistä”. Parempi on laittaa kuluttaja lahjoittamaan rahoituksen lisäksi myös aikaansa tuotteen parantamiseen.

Kuluttaja ei tosin saa riskistään vastaavaa korvausta kuin sijoittaja. Ja toisin kuin työntekijä, kuluttaja ei saa palkkaa tuotekehitykseen osallistumisesta.

– Kuluttajan tehtävänä on uskoa katteettomaan lupaukseen, koska annetaan ymmärtää, että teknologinen kehitys ylipäänsä vaatii uskoa siihen, Kuusela sanoo.

Kuuselan mukaan lupaustalouden rakenne usuttaa luomaan yhä mahtavampia odotuksia ennen kuin tuotantoprosessi on edes alkanut.

– Mitä suurempi lupaus, sitä helpompi on saada ihmiset ponnistelemaan yhdessä. Ilman etukäteispöhinää ihmiset eivät tulisi yhteen rahoittamaan, promoamaan tai tuottamaan luvattua hanketta.

Kritiikki väistyy mainoksen tieltä

Kuusela luettelee esimerkkejä. Kirjailijoiden romaani-ideoita voi rahoittaa Unbound-sivustolla. Joskus kirjoittaja hakee lukijoilta rahan lisäksi myös ideaa, josta kirjoittaa. Kick-starter-sivustolla taas rahoitetaan kaikenlaisia luovia hankkeita.

Taidemaailmassa taideteos on jäänyt marginaaliseen asemaan. Sisältöä olennaisempi on lupaus jostakin uudesta ja ennakoimattomasta. Hype ja sosiaaliset verkostot ovat korvanneet teoksen. Taidekritiikit ovat väistyneet promootiopuheen tieltä.

Esimerkkejä on helppo jatkaa. Yhä useampi tietokonepeli tehdään joukkorahoituksella. Teknologiassa olemassa olevat vimpaimet ovat yhdentekeviä verrattuna spekuloituihin tai tulossa oleviin tuotteisiin.

Apple lupaa, että jokainen uusi iPhone tekee “vallankumouksellisen mullistuksen”. Toimittajat tuottavat hypeä ja antavat Applelle lehdistötilaisuudessa aplodit seisaaltaan.

Maailmaa muuttamassa

Jos luvattu, hehkutettu ja joukkorahoitettu tuote lopulta valmistuu, kyseessä on tyypillisesti melko tavanomainen kauppatavara, jota myydään siinä missä muitakin tavaroita.

Tämä pätee myös lupaustalouden ytimen muodostavan startup-kulttuuriin. Startup-yrityksistä haetaan Suomelle uutta Nokiaa. Kuusela kysyy, onko pikemminkin niin, että startuppien antamista lupauksista ja odotuksista on tulossa uusi Nokia.

Startup-kielen mukaan yritystoiminnassa ei suinkaan ole kyse kuluttajan höynäyttämisestä, vaan maailman muuttamisesta tai jopa sen pelastamisesta.

– Ulkona on kylmää ja pimeää, mutta sisältä löytyy ihmisiä, jotka haluavat muuttaa maailman, sanoi Rovion Peter Vesterbacka Slush-tapahtumassa kaksi vuotta sitten.

Konsultti Oskari Uotisen mukaan startup-yrittäjiä ”ei motivoi raha, vaan halu muuttaa maailmaa”. Radio Rockilla vierailleen Bitcoin-virtuaalivaluutan kehittämiseen osallistuneen Martti Malmin mukaan politiikka ei ole hyvä vaikutusvaihtoehto, vaan startup-yrittäjyys on paras keino muuttaa maailmaa. Divest Groupin Jari Kolehmaisen mukaan ”ainoastaan yrittäjän asenteella voi muuttaa maailmaa”.

– Kuluttajalle luvataan, että voi olla mukana maailman muuttamisessa, jos sijoittaa tuotteeseen, jota ei ole, ja tuottajaan, josta ei ole useimmissa tapauksissa kuullut mitään aiemmin, Kuusela sanoo.

Käytännössä valmis startup-tuote on esimerkiksi älypuhelinsovellus, kuten Wolt-ohjelma, jolla voi maksaa noutoruuan ennakkoon ja välttyä jonotukselta.

– Vallitsee järjetön maailman muuttamisen retoriikka, ja sitten se, mitä oikeasti ollaan kehittämässä, on sovellus noutoruuan maksamiseen.

Hanna Kuusela puhui lupaustaloudesta Tutkijaliiton kesä-koulussa elokuussa.