Pääministeri Juha Sipilä teki torstaina 18 sote-alueesta hallituskysymyksen. Viime vaalikaudella uudistus kaatui perustuslakiin, ja niin kaatuisi myös Sipilän malli, kirjoittavat julkisoikeuden apulaisprofessori Juha Lavapuro Tampereen yliopistosta ja valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta Perustuslakiblogissa.
Miksi?
Latvapuron ja Ojasen mukaan yksinkertaisesti siksi, että kysymys on perusoikeuksien toteuttamisesta. Perustuslakivaliokunta korosti jo edellisellä sote-kierroksella, että koko sote-uudistuksen tarkoituksena on pyrkimys turvata keskeiset perusoikeudet yhtäläisesti kaikille.
Sipilän vaatima malli johtaisi professorien mukaan tilanteeseen, jossa hallitus esittäisi perusoikeuksia muita vaihtoehtoja heikommin toteuttavaa ratkaisua.
Sote-selvityshenkilöt olivat yksiselitteisesti sitä mieltä, että hallitusohjelmassa mainittu 19 alueen malli ja nykyisiin maakuntiin perustuva jako muodostuisivat perusoikeuksien näkökulmasta ongelmallisiksi, koska alueet jäisivät liian pieniksi. Niillä ei voitaisi taata perustuslain mukaisten hoitoon pääsyn ja palveluihin sekä huolenpitoon liittyviä tavoitteita koko maassa yhdenvertaisella tavalla.
Perustuslaki ei määrää sote-alueiden lukumäärää, mutta asia ei professorien mukaan ole yhdentekevä. ”Kysymys on perusoikeuksien toteuttamisesta ja Suomessa on yleensä lähdetty siitä, että julkinen valta – ja hallitus sen ytimessä – pyrkii turvaamaan perusoikeudet mahdollisimman hyvin.”