Jussi Joentausta

Li Andersson

Syntynyt 1987 Turussa. Sai kevään eduskuntavaaleissa 15 000 ääntä.

Kansanedustaja, tietokirjailija ja Turun kaupunginvaltuutettu. Entinen talonvaltaaja, opiskelija-poliitikko ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

Opiskelee Åbo Akademissa kansainvälistä oikeutta. Erikoistunut pakolaisuuteen ja ihmisoikeuslainsäädäntöön.

Kirjoittajana teoksissa Äärioikeisto Suomessa ja Punavihreä, sinivalkoinen: Keskustelukirjeitä.

Politiikan lisäksi pitää kielistä ja matkustelusta.

ILMOITUS

Politiikka on puhevaltaa. Li Andersson panee kampoihin suoralla puheella.

Toimittajana oppii nopeasti, että kahdesta asiasta kirjoittamalla saa takuuvarmasti lukijoita. Asiat ovat perussuomalaiset ja Li Andersson.

Mikä yhdistää oikeistolaista populistipuoluetta ja vasemmistoliiton uutta kansanedustajaa?

– Ehkä me sanotaan suoraan. Se on asia, josta olen saanut kiitosta. Persutkin ovat retorisesti aika hyviä, koska heidän puheensa on suoraa ja ymmärrettävää, ei todellisuudesta vieraantunutta jargonia, Andersson vastaa.

Puhevallan käyttäminen on politiikassa tärkeää, Andersson sanoo. Uutena kansanedustajana hän tosin kertoo vielä opettelevansa sitä, miten vuorovaikutus eduskunnassa toimii: kuinka paljon puhujapönttöä kuunnellaan, ja vaikuttaako eduskunnan puhe enemmän yleiseen mielipiteeseen vai toisin päin.

Puhevaltaa ja mielipiteitä

Muodollisen vallankäytön, kuten eduskunnan, lisäksi politiikka koostuu puhevallasta ja mielipiteen muokkauksesta, Andersson alleviivaa.

– Vasemmiston suurin ongelma tällä hetkellä on, että häviämme suurissa ideologisissa lähtökohtien asettamisissa. Voidaan analysoida loputtomiin onnistumisia vaalikampanjoissa, mutta mielestäni meidän pitäisi keskittyä enemmän yleiseen mielipiteeseen vaikuttamiseen.

Andersson viittaa puolueen ulkopuoliseen vasemmistokenttään, ajatuspajoihin, yhteiskunnallisiin liikkeisiin, opposition yhteistyöhön ja pitkäjänteiseen ohjelmatyöhön.

– Yleinen ilmapiiri määrittää politiikan onnistumisen mahdollisuudet. Vasemmisto ei voi yhden vaalikampanjan aikana luoda tilaa esimerkiksi elvyttävälle talouspolitiikalle, jos sitä tilaa ei ole aikaisemmin ollut.

Anderssonille politiikka tarkoittaa erityisesti ristiriitoja.

– Jokainen voi tunnistaa ristiriitoja arjen kokemuksista. Jokainen on ollut työpaikalla, jossa pomo on käyttäytynyt tietyllä tavalla, tai käynyt vääntöä Kelan kanssa.

Erityisesti Andersson aikoo paneutua eduskunnassa koulutus- ja talouspolitiikkaan. Lisäksi vasemmiston tulisi hänestä skarpata ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, jossa Suomi on nyt lähentynyt Natoa.

Oikeistohallitus koville

Suorapuheisuuden lisäksi Andersson kertoo saavansa kiitosta vastarinnan tekemisestä.

– Jos miettii sitä, mikä yhdistää tuulipukupukuisen vanhemman jäbän Varissuolta siihen nuoreen kundiin, joka tulee juttelemaan Turun kävelykadulla, niin molemmat sanovat luottavansa vasemmistossa siihen, että me pistetään kampoihin.

– Minusta se todistaa taas kerran, että uskottavalle muutosliikkeelle on tilausta. Silloin pitää olla huolellinen siinä, ettei sitä luottamusta hävitetä.

Uusi kansanedustaja aloitti poliittisen uransa turkulaisena talonvaltaajana. Onko vasemmisto ollut liian kiltti?

– Vasemmisto on ollut välillä liian varovainen. Meidän täytyy olla aloitteellisia ja omaperäisiä ja osata paremmin verkostoitumista muiden kanssa, koska poliittinen liikkumatila kapenee kovaa vauhtia.

– Siitä huolimatta, että tässä maassa saatiin oikeistolaisin hallitusohjelma pitkään aikaan, aika vähän hallitus on joutunut koville. Esimerkiksi kestävyysvajeen määritelmästä kiisteltiin vielä todella paljon muutama vuosi sitten.

Kesäheila Berliinissä

Kesän aikana Andersson aikoo tehdä gradun ulkomaalaisten säilöönotosta. Aiheessa kiinnostaa se, miten maahanmuuttoa hallinnoidaan rikosoikeuden pakkokeinojen avulla, jolloin politiikan osa-alueiden rajat hämärtyvät.

Matkustelusta nauttiva Andersson on viettänyt kesälomaansa Berliinissä ja Porin SuomiAreenalla.

Ilta-Sanomien kesäheilatestissä hän sai tulokseksi itsensä.

– Se oli pelottavaa, koska se tarkoittaa, että olen täysin ennalta-arvattavissa tai sitten minut tunnetaan hyvin, Andersson nauraa.

”Arvostan nuorta ja määrätietoista naista. Olemme poliittisesti aktiivisia, ja meidät saattaakin nähdä vasemmistoliiton kesäpäivillä. Kesämökillä punaviinilasillisten ääressä saatamme väitellä napakastikin perustulosta, mutta lopulta löydämme yhteisen sävelen indie-bändin keikalla Flow-festivaaleilla”, testituloksessa lukee.

Li Andersson

Syntynyt 1987 Turussa. Sai kevään eduskuntavaaleissa 15 000 ääntä.

Kansanedustaja, tietokirjailija ja Turun kaupunginvaltuutettu. Entinen talonvaltaaja, opiskelija-poliitikko ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

Opiskelee Åbo Akademissa kansainvälistä oikeutta. Erikoistunut pakolaisuuteen ja ihmisoikeuslainsäädäntöön.

Kirjoittajana teoksissa Äärioikeisto Suomessa ja Punavihreä, sinivalkoinen: Keskustelukirjeitä.

Politiikan lisäksi pitää kielistä ja matkustelusta.