Lehtikuva/Roni Rekomaa

Nykykoulu on sekava soppa yrittäjyyskasvatusta, kuria ja itsensä alistamista, sanoo joukko tutkijoita.

Kyselyjen mukaan suomalaiset eivät viihdy koulussa. Koulu ei vastaa työelämän tarpeita, ja aikoinaan juhlitut PISA-tuloksetkin ovat laskeneet.

Koulussa on lisääkin ongelmia. Kun siellä aikaisemmin alistuttiin opettajien pitämään kuriin, nykyään oppilaat kontrolloivat yhä enemmän itse itseään.

Koulusta kasvaa oma-aloitteisia itsensä alistajia, jotka tarkkailevat itseään kustannuslaskelmien näkökulmasta, suhtautuvat koulutukseen taloudellisena sijoituksena ja ovat valmiita painamaan töitä vaikka ilman palkkaa.

Koulu haluaa sulkea pois vaihtoehtoiset tulevaisuudet.

Näin sanoo yliopistonlehtori ja yhteiskuntatutkija Jussi Vähämäki. Hän on yksi tuoreen Kontrollikoulu-kirjan kirjoittajista, jotka tarkastelevat koulutukseen liittyviä hallinnon tapoja. Kirjan mukaan koulua ei voi ymmärtää tarkastelematta, miten se liittyy yhteiskunnalliseen vallankäyttöön.

Kirjan julkaisutilaisuudessa Helsingissä puhunut Vähämäki viittasi Aristoteleen määritelmään orjasta: orja on se, jonka ainoa päämäärä on käytetyksi tuleminen. Tähän suuntaan nykyinen koululaitos on Vähämäen mukaan menossa.

ILMOITUS

Koululaisten ja opiskelijoiden päämääränä näyttää olevan itsensä työstäminen siten, että he voivat luovuttaa itsensä työnantajien käyttöön kuten työkalun.

– Mitä enemmän hallitset itseäsi ja ympäristöäsi, sitä vähemmän sinulle voi tapahtua uutta ja ennakoimatonta, Vähämäki sanoi.

Oppiminen ei ole enää seikkailua, vaan ennakoitua suorittamista. Opiskelijoiden on kuitenkin entistä vaikeampi keskittyä edes suorittamiseen. Esseen kirjoittaminen 150 luetun sivun pohjalta osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi Vähämäen yliopisto-opiskelijoille.

Älypuhelimet
murtavat tilaa

Yksi koululaisten ja opiskelijoiden huomiota vievä ilmiö on älypuhelinten tunkeutuminen oppimislaitosten suljettuun tilaan. Puhelimet murtavat tilan, joka on aikaisemmin ollut tiukasti säänneltyä, sanoi älypuhelinten ja koulun yhteydestä väitöskirjaa tekevä Antti Paakkari.

Paakkari antoi esimerkiksi Alppilan koulun tapauksen vuodelta 2013. Opettaja kävi oppilaaseen kiinni ruokalassa ja poisti tämän tilasta voimakeinoin. Tapaus on koulumaailmalle tyypillinen, mutta vieressä kuvannut älypuhelin johti julkiseen kohuun ja opettajan potkuihin.

Virallisissa puheissa kouluihin halutaan teknologiaa. Kun teknologia sitten tulee kouluun älypuhelinten muodossa, opettajat ovatkin hämillään, koska he eivät osaa enää kontrolloida tilannetta, Paakkari sanoi. Opettajien on mahdotonta pysyä perässä tavoissa, joilla nuoret käyttävät uutta teknologiaa.

Kännykät avaavatkin koulussa odottamattomia mahdollisuuksia ja määrittävät aistien käyttöä uudella tavalla. Älypuhelimiin liittyy myös haitallisia ilmiöitä, kuten nettikiusaaminen, ja koko laite on ongelmallinen tietokapitalismin ruumiillistuma. Tästä huolimatta koululaisten älypuhelinkokemukset ovat Paakkarin mukaan yleensä iloisia tilanteita.

Jussi Vähämäen mukaan älypuhelinten ja tietokoneiden käyttö on osoitus siitä, että todellinen oppiminen tapahtuu muualla kuin koulussa. Koululaitoksessa ollaan vain virallisen todistuksen takia.

– Opettajana tämä on tukala tilanne, että pitäisi luoda oppimista, vaikka varsinainen oppilaitos sijaitsee ulkopuolella, Vähämäki sanoi.

Opettajien tavallinen ratkaisu on mutista opettajanhuoneessa ärsyyntyneesti lisäkontrollin perään sen sijaan, että mietittäisiin, miten opettajat pääsisivät itsekin ulos koululaitoksesta sinne, missä oppiminen tapahtuu.

Piilorasismia opettajanhuoneessa

Opettajana ja kouluttajana toiminut Tero Toivanen sanoi, että koulu on ristiriitaisessa tilassa. Yhtäältä koulun sisälle tulevat yritysmaailman vaatimukset itsenäisyydestä ja luovuudesta. Samaan aikaan uudistuksilta vedetään matto alta kurittamalla ja rankaisemalla oppilaita. Toivasen mukaan koulun käytännöissä on yhä paljon autoritaarisia piirteitä.

– Opettajanhuoneissa on edelleen piilorasismia, sovinismia, kotia, uskontoa ja isänmaata. Nämä tendenssit voivat jopa vahvistua tässä yleisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä.

Jos opettaja välittää erilaisia normeja kuin opettajien enemmistö, muilla herää helposti kysymyksiä, että mitä se opettaja oikein indoktrinoi oppilaita.

– Tämä kertoo siitä, että koulu haluaa sulkea pois kaikki mahdollisuudet siihen, että voisi olla vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.

Esko Harni (toim.): Kontrollikoulu. Näkökulmia koulutukselliseen hallintaan ja toisin oppimiseen. Kampus Kustannus 2015. 226 sivua.