Teologi Jaakko Heinimäki (s. 1965) palauttaa uusrahvaanomaisen virsilaulun kunniaan asiallisen hauskalla Syntisen virsikirjalla. Lähtökohtana on, että kyllä syntinenkin veisata saa. Varsinkin körttivirsiä voi kutsua suomalais-ugrilaiseksi bluesiksi.
Heinimäki toteaakin, että elämä on lyhyt ja sen arvo ja kauneus on juuri katoavaisuudessa. Kyseinen katoavaisuuden ja ohimeneväisyyden teema yhdistää monia iskelmiä ja hengellisiä lauluja. Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väliaikaista. Tatu Pekkarisen sanoittama ja Matti Jurvan säveltämä Väliaikainen onkin yksi Syntisen virsikirjan 45 laulusta.
Ohikiitävän elämän vastakohtana on ikuisen elämän jättipotti. Traditionaalinen Täällä Pohjantähden alla on täältä ikuisuuteen -tarina, jossa ajallista elämää peilataan ikuisella. Kun luvassa on loppumaton ilo, tämän puoleiset itkut, murheet ja huokailut on helpompi kestää, saammehan tähtein tuolla puolen toisen kodon.
Varsinkin körttivirsiä voi kutsua suomalais-ugrilaiseksi bluesiksi.
Tuomari Nurmion tunnetuksi tekemä traditionaalinen Oi mutsi mutsi on puolestaan karu tarina. Perimätiedon mukaan se on 17-vuotiaan kuolemaantuomitun tilitys Suomenlinnan vankileirillä vuonna 1918. Yleiskielellä laulun sanat kuuluvat:
Oi äiti äiti, sytytä lamppuun tuli /
minä kuolen kohta joukosta pois /
hankit varmaankin minulle valkoisen puvun /
kylmään hautaan minut kohta heitetään.
Suvivirren synkkä tausta
Entäpä meille jokaiselle koulun kevätjuhlasta tuttu, nykyisin kovasti kiisteltykin Suvivirsi? Vuosina 1695–1697 Pohjois-Eurooppaa koetteli raju nälänhätä. Kolmannes koko Suomen väestöstä kuoli nälkään ja nälän aiheuttamiin tauteihin. Kesä ei tullut ollenkaan kolmeen vuoteen ja sadot tuhoutuivat miltei kokonaan.
Kun laiha leipä loppui, oli kansan turvauduttava petäjänkuoriin, vehkanjuuriin ja raatoihin. Lisäksi talvet olivat niin kovia, ettei puustakaan tahtonut kuori irrota. Viljalaivat eivät päässeet satamiin meren aikaisen jäätymisen vuoksi. Kruunu oli tyly rahvasta kohtaan kylmäkiskoisen kauppapolitiikan takia. Kuolemalta säästyneet tilalliset saivat kasvatettua tilojaan, ja kuolleiden tilat asutettiin maattomilla.
Kun Israel Kolmodin säveltämä ja Erik Cajanuksen sanoittama Suvivirsi otettiin suomalaiseen virsikirjaan vuonna 1701, täällä tiedettiin, mitä puute, kurjuus, nälkä ja sairaudet käytännössä merkitsevät. Aurinko, lämpö ja viljan kasvu olivat enemmän kuin lyyrisiä kielikuvia, elämän kovia tosiasioita, joista paheneva ilmastonmuutos meitä yhä useammin muistuttaa.
Syntisäkin pyhät tunteet
Eräänlaista taivasikävän kuvausta, Unto Monosen Satumaa -tangoa on ehdotettu myös luterilaiseen virsikirjaan. Heinimäen mielestä kyseinen tango lähentelee kaukokaipuisen iskelmäklisheen maailmanennätystä. Jokin estää kuitenkin laulua liukumasta oman itsensä parodiaksi.
Syntisen veisattavaksi Heinimäki on valinnut muun muassa kappaleet Paratiisi, Puhtaat purjeet, Rakastan elämää, Sankarit, Päivänsäde ja menninkäinen ja Viidestoista yö. Joukosta löytyy myös perinteisiä virsiä, kuten Tule kanssani Herra Jeesus ja Oi Herra, jos mä matkamies maan. Mutta voidaan nykyään lapsen hautajaisissa laulaa vaikka perinteinen Hämähäkki, mikäli se on sattunut olemaan lapsen lempilaulu.
Heinimäki toivoo Syntisen virsikirjan palauttavan virren veisuun takaisin rahvaan musiikiksi, jota se alun perin juuri oli. Vuosisatojen saatossa virret ovat loitonneet kansan syvien rivien veisuista eliittiuskovaisten alakulttuuriksi.
Syntisen virsikirja on jämerän hauska tietopaketti tunteiden ailahtelua aiheuttavien laulujen taustoista. Laulujen historiikit antavat lisäpontta veisaamiseen. Myös meillä syntisäkeillä on pyhiä tunteita.
Jaakko Heinimäki (toim.): Syntisen virsikirja. Johnny Kniga 2015.