All Over Press

Parjattua julkista sektoria on kiittäminen kuumatkoista, internetistä, laserista, älypuhelimista ja monesta muusta innovaatiosta.

Maailman toiseksi tuottavin yritys on Apple, jonka edesmennyt johtaja Steve Jobs esitetään usein innovatiivisen visionäärin huipputyyppinä.

Sussexin yliopiston professori Mariana Mazzucato osoittaa bestselleriksi nousseessa kirjassaan The Entrepreneurial State (2013), että Applen ja Jobsin suurimpien menestysten takana on tosiasiassa Yhdysvaltojen liittovaltio.

Applen iPhonen, iPadin ja iPodin mahdollistaneet teknologiat, kuten internet, kosketusnäyttö, muisti, GPS ja äänentunnistus, kehitettiin liittovaltion projekteissa sekä yritysten ja liittovaltion yhteistyössä. Lisäksi Apple sai kasvuvaiheessaan rahoitusta liittovaltion pienyritysten tukiohjelmassa.

Kuussa tuskin olisi käyty, jos avaruus olisi jätetty yksityisen sektorin riski- ja tuottolaskelmien varaan.

Julkinen sektori on monen muunkin yhteiseksi hyödyksi levinneen keksinnön ja hankkeen takana, Mazzucato kirjoittaa. Julkisten hankkeiden visiomaisuus ja riskejä ottava rohkeus ovat tuottaneet keskeiset edistysaskeleet avaruus-, tieto- ja elektroniikkateollisuuden alalla.

Kuussa tuskin olisi käyty, jos avaruus olisi jätetty yksityisen sektorin riski- ja tuottolaskelmien varaan. Sama pätee internetin ja keinosydänten kehittämiseen: edellisen takana on Yhdysvaltojen puolustusvoimat, jälkimmäisestä saa kiittää liittovaltion kansanterveyslaitosta.

ILMOITUS

Mazzucaton mukaan valtiota ja julkista kehitystä tarvitaan erityisesti alkuvaiheessa, kun teknologinen kehitys on vielä kaukana kaupallisesta menestyksestä. Esimerkiksi bioteknologian, nanoteknologian ja internetin kohdalla riskipääoma kiinnostui 15–20 vuotta sen jälkeen, kun tärkeimmät julkiset investoinnit oli jo tehty.

Republikaanien ja demokraattien markkinaretoriikasta huolimatta Yhdysvallat on aina käyttänyt sumeilematta valtion rahoitusta tutkimus- ja kehitystoimintaan.

Valtio voi vaikuttaa

Mazzucatoon viitataan hanakasti nyt Suomessakin. Maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki perustelee Mazzucatolla Suomen talouspolitiikan tulevaisuus -kirjassaan, miten julkinen valta pystyy vaikuttamaan talouden kehitykseen yhteiskunnallisilla investoinneilla.

Aalto-yliopiston kansainvälisen kaupan professori Pertti Haaparanta on käyttänyt Mazzucatoa esimerkkinä siitä, miten Suomen taloutta voisi elvyttää investoimalla julkisia varoja uuteen teknologiaan.

Yksityinen raha ei riitä teknologian kehittämiseen, ja pääomasijoittajien osuus on todellisuudessa paljon pienempi kuin julkisuudessa esitetään, Haaparanta siteerasi Mazzucatoa tammikuussa Vapaus valita toisin -verkoston elvytysseminaarissa.

Tammikuussa Sorsa-säätiö julkaisi tutkija Antti Alajan raportin Valtionyrityksistä yrittäjähenkiseen valtioon, joka tukeutuu pitkälti Mazzucaton tutkimuksiin.

”Valtioiden elinkeinopoliittisilla toimilla on ollut suurempi merkitys innovaatiovetoisessa taloudessa kuin monien poliitikkojen ja yritysjohtajien valtiovastaisesta retoriikasta voisi päätellä”, Alaja kirjoittaa.

Jos Suomessa vaatii julkisesti, että valtion pitäisi ottaa ohjaavampi rooli talouspolitiikassa, saa päälleen syytöksiä menneisyyteen haikailusta. Näin kävi esimerkiksi Antti Rinteelle kevään 2014 SDP:n puheenjohtajakilvassa.

Alaja lähtee purkamaan raportissaan tätä ideologista julkisen sektorin vastustusta. Lähtökohdakseen hän ottaa saman Keynes-sitaatin, jolla Mazzucato aloittaa kirjansa:

”Valtion ei ole tärkeä tehdä asioita, joita yksilöt tekevät jo, tehdä niitä paremmin tai huonommin, vaan tehdä niitä asioita, joita ei nykyhetkessä tehdä lainkaan.”

Pääoma kärsimätöntä

Talouden finanssivetoistuminen on johtanut siihen, että yksityinen pääoma on entistä kärsimättömämpää. Voitot pitää saada nopeasti, menestyksen on tultava muutaman vuoden sisällä. Epävarmassa taloudessa pankeista ja riskisijoittajista on itse asiassa tullut riskejä vältteleviä.

Jotta yksityisellä sektorilla olisi jotain, mihin ylipäänsä investoida, tarvitaan ensin pitkäjänteistä valtiollista rahoitusta tuotekehitykseen ja innovaatioihin, Alaja perustelee Mazzucaton avulla.

Valtiollisen tuen tuloksista on runsaasti todistusaineistoa. Esimerkiksi vuonna 2006 R&D Magazinen 100 parasta innovaatiota -palkinnon voittajista 77 oli saanut Yhdysvaltojen liittovaltion rahaa tai innovaatio oli syntynyt valtion instituutiossa. Vain 11 voittajaa ei ollut hyötynyt liittovaltion rahoituksesta. Liittovaltion osallisuus voittajainnovaatioihin on kaksinkertaistunut 1970-luvulta.

Vastaavia menestyksiä julkisen kehitysrahoituksen toiminnasta löytyy myös Pohjois-Amerikan ulkopuolelta. Alaja mainitsee esimerkkinä Brasilian valtavan kansallisen kehitys- ja investointipankin BNDESin, Saksan julkisen KfW-kehityspankin sekä Kiinan kansallisen kehityspankin. Nämä ovat rahoittaneet tulevaisuuden kasvusektoreita, toteuttaneet talouselvytystä ja auttaneet investoimaan infrastruktuuriin.

Suomessakin innovoidaan
julkisella tuella

Historiaa hieman kaivamalla löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, miten julkinen sektori on sekä luonut ja tukenut innovaatiota että ohjannut yrityksiä järkevämpiin suuntiin.

Taloustieteilijä Ha-joon Chang kertoo kirjassaan 23 tosiasiaa kapitalismista, kuinka 1960-luvulla Etelä-Korean hallitus esti LG:n suunnitelmat ryhtyä tekstiilivalmistajaksi ja pakotti firman aloittamaan sähkökaapelien valmistuksen. Kaapelibisnes kehitti LG:tä suuntaan, joka lopulta teki firmasta nykypäivän elektroniikkajätin.

1970-luvulla Korean hallitus painosti Hyundai-konsernin laivanrakennustoimintaan, ja niin Hyundaista tuli yksi maailman suurimmista laivanrakennusyhtiöistä.

Suomessa itsenäisyyden juhlarahasto Sitra perustettiin rahoittamaan kohteita, jotka tuottavat hyötyä sekä yrityksille että koko maalle. Sitran ensimmäinen yliasiamies, Suomen Pankin johtaja Klaus Waris visioi, että Sitran tulee keskittyä nimenomaan epävarmoihin hankkeisiin, joihin teollisuus ei uskalla itse lähteä.

Toinen tärkeä instituutio Suomessa on ollut 1983 perustettu teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes, joka on rahoittanut arviolta yli 60 prosenttia suomalaisista innovaatioista. Tekes rahoitti olennaisesti esimerkiksi Nokian tutkimus- ja kehitystoimintaa 80- ja 90-luvuilla.

Lisäksi Tekes on tukenut muun muassa kotimaista pelialaa, lääketiedettä, energia- ja ympäristöteknologiaa sekä teollisten laitteiden kehittämistä. Sitran ja Tekesin ohella Suomessa olennaisia julkisia rahoittajia ja kehittäjiä ovat Teknologian tutkimuskeskus VTT, Finnvera ja Teollisuussijoitus.

Vallitsevien talousteorioiden mukaan korealaisten jättifirmojen, suomalaisten innovaatioiden ja amerikkalaisten keksintöjen tapaisten menestystarinoiden pitäisi olla mahdottomia, sillä niiden mukaan julkinen sektori ei osaa tehdä tehokkaita päätöksiä eikä kykene mainittuihin innovaatioihin.