Itsenäisyyspäivänä 2014 Helsingissä järjestettiin 612-marssi. Tapahtuma kokosi yhteen suomalaisen äärioikeiston tavalla, jota ei ole nähty sitten 1930-luvun. Julkisuudessa tapahtumaa edusti kirjailija Timo Hännikäinen.

Tapahtumasta otettujen kuvien perusteella pääosa järjestyksenvalvojista oli kuitenkin Pride-kaasuiskuun ja Jyväskylän kirjastopuukotukseen yhdistetyn uusnatsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeen aktivisteja.

Kirjailija Timo Hännikäisen ympärillä on viimeisen kuukauden ajan käyty voimakasta polemiikkia. Hännikäinen julkaisi helmikuussa Savukeitaan kustantaman miehiä ja kunniaa käsittelevän kirjan, jota kritisoitiin jo ennen sen ilmestymistä. Syynä kritiikille oli paitsi jyrkästi äärioikealle kallistuvassa verkkolehti Sarastuksessa julkaistu otanta kirjan johdannosta myös Hännikäisen väitetyt kytkökset suomalaisiin uusnatseihin.

Itsenäisyyspäivänä 2014 Hännikäinen oli mukana järjestämässä noin 200 osallistujaa kerännyttä 612-marssia Helsingin Töölössä. Tapahtumaa mainosti muun muassa kansallissosialismia ajava Suomen Vastarintaliike, jonka aktivisteja on yhdistetty lukuisiin väkivaltarikoksiin. Hännikäistä äskettäin sohaissut antifasistinen Varisverkosto on myös väittänyt, että osa 612-tapahtuman järjestyksenvalvojista oli Suomen Vastarintaliikkeestä.

Suomen Vastarintaliikkeen edustajat mukana marssilla

612-marssin järjestäjät ovat julkisuudessa kieltäneet suorat yhteydet Suomen Vastarintaliikkeeseen. Järjestäjät julkaisivat jopa vastineen Helsingin Sanomille kun lehti kovin virheellisesti väitti, että Suomen Vastarintaliike oli yksi tapahtuman järjestäjistä. Vastineen mukaan tapahtuman takana oli poliittisesti sitoutumaton ja (edelleenkin) rekisteröimätön 612Fi-yhdistys.

Tätä juttua varten 612-tapahtumasta otetut kuvat kertovat kuitenkin toisen tarinana. Näiden ja muiden kuvien perusteella ainakin kuusi tapahtuman kahdeksasta järjestyksenvalvojasta on tunnistettavissa Suomen Vastarintaliikkeen aktivisteiksi.

ILMOITUS

Tapahtumassa järjestyksenvalvojina toimivat ainakin Vastarintaliikkeen johtohahmoihin lukeutuva Ali Kaurila, liikkeen pitkäaikainen turkulainen aktivisti Kimmo Saarela, liikkeen Porin ryhmän johtaja Johannes Murto ja liikkeen verkkosivuille aktiivisesti kirjoittava Pauli Johannes Kaila. Kirjoituksissaan Kaila käyttää toista etunimeään ”Johannes”.

Lisäksi järjestyksenvalvojien joukossa oli kaksi henkilöä, jotka eivät välttämättä ole edustaneet Vastarintaliikettä omalla nimellään, mutta jotka ovat esiintyneet omilla kasvoillaan liikkeen verkkosivuilla. Yksi heistä edusti Suomen Vastarintaliikettä Kreikassa uusnatsipuolue Kultaisen Aamunkoiton marssilla tammikuun lopussa ja toinen osallistui helmikuussa liikkeen tempaukseen Lahdessa.

Järjestyksenvalvojista Murrolla on takanaan ehdollinen vankeusrangaistus törkeästä pahoinpitelystä ja yhteiskuntapalveluksi muunnettu ehdoton vankeusrangaistus pahoinpitelystä.

Järjestyksenvalvojien lisäksi 612-tapahtumaan osallistui myös lukuisia muita Suomen Vastarintaliikkeen aktivisteja ja liikkeen johtaja Juuso Tahvanainen oli marssin lopuksi laskemassa seppeleitä Hietaniemen sankarihaudoille. Tahvanaisen ja järjestyksenvalvojien lisäksi paikalla näytti olevan noin kymmenen muuta Suomen Vastarintaliikkeen aktivistia. Heidän joukossaan oli ainakin kaksi useasta pahoinpitelystä tuomittua miestä sekä Pride-kaasutuksesta tuomittu mies.

Sekä järjestyksenvalvojina toimineilla että muilla Vastarintaliikkeen aktivisteilla ja hyvin monella muulla marssin osallistujalla oli yllään viiltosuojahanskat tai rystysistä vahvistetut, perinteisesti tappeluun tarkoitetut hanskat.

Mitä johtopäätöksiä marssin järjestelyistä voi tehdä?

Todennäköisesti Suomen Vastarintaliikettä nimenomaan pyydettiin auttamaan 612-tapahtuman järjestyksenvalvonnassa.

Ennen 612-marssia Vastarintaliike mainosti tapahtumaa useaan otteeseen sekä verkkosivuillaan että sosiaalisessa mediassa. 612-järjestäjät olivat erittäin tietoisia tästä. He totesivat tapahtuman Facebook-sivulla ykskantaan, että Vastarintaliikkeen jäsenet ovat tervetulleita marssille sillä varauksella “ettei poliittisia tunnuksia käytetä ja ettei mikään poliittinen taho yritä kaapata tapahtumaa omiin nimiinsä”.

Varsinaiset järjestäjät, joista vain Hännikäinen ja Jari-Pekka Marin ovat olleet esillä julkisuudessa, kuitenkin painoivat Vastarintaliikkeen osuuden järjestelyissä villaisella käyttämällä järjestelyistä eri kiertoilmaisuja. Tämä on ymmärrettävää – ovathan Vastarintaliikkeen aktivistit vastuussa kesän 2010 Pride-iskusta, kokoomuslaisten puoluetoimitsijoiden pahoinpitelystä Oulussa vuonna 2011, vasemmistopoliitikko Dan Koivulaakson pippurisumutuksesta kesällä 2012, Jyväskylän kirjastopuukotuksesta talvella 2013 sekä lukuisista muista (väkivalta)rikoksista.

On myös merkittävää, että Suomen Vastarintaliike paitsi mainosti 612-tapahtumaa myös hyväksyi omia aktivistejaan tapahtuman järjestäjiksi. Esimerkiksi Suomen Vastarintaliikettä määräilevä Ruotsin Vastarintaliike kieltää hyvin yksioikoisesti aktivisteiltaan toiminnan muissa poliittisissa ryhmissä ja projekteissa, jotka eivät ole Vastarintaliikkeen käsialaa. Tämä viittaa siihen, että Suomen Vastarintaliike piti tapahtumaa tärkeänä omalle toiminnalleen. Tästä kielii lisäksi se, että Vastarintaliikkeellä oli 612-tapahtumassa lukuisia kansainvälisiä vieraita muun muassa Saksasta, Ruotsista ja Italiasta ja liike järjesti omat jatkokekkerinsä tapahtuman jälkeen.

Äärioikeiston uusi yhtenäisyys ja Hännikäisen vastuu

612-marssia mainostettiin 612Fi-yhdistyksen ja Vastarintaliikkeen lisäksi myös Suomen Sisun, Sarastuksen, Poliittisen korrektiuden parhaat -sivun ja Musta Sydän -blogin toimesta. Nämä järjestöt ja sivustot ovat suomalaisen äärioikeiston keskeisimpiä toimijoita. 612-tapahtumaa tuki myös Suomen Sisussa toimiva perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, joka oli ensimmäisten joukossa mainostamassa tapahtumaa sosiaalisessa mediassa. Perussuomalaisten kansanedustaja ja Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immonen myös jakoi Facebook-sivullaan kuvan marssista välittömästi sen jälkeen.

612-marssi kokosi näin ollen kansallismielistä kenttää perussuomalaisista (ääri)oikealle tavalla, jota voidaan pitää historiallisena. 1990-luvun skiniriehoja lukuunottamatta äärioikeisto ei kertaakaan sitten 1930-luvun ole ollut näin monilukuisena saatikka yhtenäisenä yhdenkään suomalaisen kaupungin kaduilla. Lienee sanomattakin selvää, että Vastarintaliike on poliittisena voimana moninkertaisesti vaarallisempi tällaisissa hankkeissa kuin omissa natsilarpeissaan.

Hännikäisen osuus tässä on erityisen ongelmallinen. Arvostettujen kustantajien kuten Savukeitaan ja Sanoman tukemana intellektuellina hän pystyy tuomaan julkiseen keskusteluun sellaisia aiheita ja näkökulmia, joita esimerkiksi Vastarintaliikkeen on hyvin vaikea tuoda poliittiseen valtavirtaan.

Mikael Brunilan blogi.