Pohjois-Karjalan Vasemmisto vaatii, että soidensuojeluohjelma pannaan käytäntöön alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Pohjois-Karjalan Vasemmiston mielestä soidensuojelua ei voi toteuttaa vapaaehtoisena. Järjestön piirihallitus vaatii, että soidensuojelussa edetään suunnitellulla tavalla, eli luontoarvoihin perustuen, eikä elinkeinoelämän ja omistajuuden ehdoilla.

Nykyistä suojeluohjelmaa valmisteltaessa on huomioitu sekä kansalaisten että elinkeinoelämän näkemyksiä, ja yksityinen maanomistaja voi joko myydä suojellun kohteen valtiolle tai rauhoittaa sen yksityisenä luonnonsuojelualueena. Molemmissa tapauksissa virkistyskäyttömahdollisuudet säilyvät pääsääntöisesti ennallaan, Pohjois-Karjalan Vasemmisto toteaa kannanotossaan.

Suot kattavat vajaan kolmanneksen Suomen pinta-alasta. Tällä hetkellä Suomen nykyisestä suoalasta suojeltuna on yhteensä noin 1,2 miljoonaa hehtaaria eli 13 prosenttia. Tästä huolimatta Suomen soiden tila on arvioitu heikoksi ja yli puolet Suomen suoluontotyypeistä on uhanalaisia. Suojelualueet ovat jakautuneet alueellisesti erittäin epätasaisesti ja suojelualueet keskittyvät pääosin Pohjois-Suomeen; eteläisen Suomen alkuperäisestä suoalasta on suojeltu vain noin kaksi prosenttia. Itä-Suomen alueella ojittamattomia soita on alle neljännes ja suojeltuja soita noin viisi prosenttia suopinta-alasta.

”Vapaaehtoisuus ei toimi”

Kokoomuslainen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen haluaa nyt arvioida uudelleen asiantuntijoiden syksystä 2012 lähtien valmistelemaa soidensuojelun täydennysohjelmaa ja selvittää vapaaehtoisen suojelun mahdollisuuksia soiden suojelussa.

– Soidensuojeluohjelman tavoitteena ei ole vain lisätä suojelualaa, vaan suojella soita nimenomaan luonnontieteellisin perustein. Jotain ministerin biologianopetuksesta on mennyt ohi, koska uusi ympäristöministeri perustelee tekemisiään METSO – ohjelman tuloksilla. Suo ekosysteeminä eroaa metsästä useallakin tavalla eikä vapaaehtoisuuteen perustuva suojelu yksinkertaisesti toimi, toteaa Pohjois-Karjalan Vasemmiston piirihallituksen jäsen, metsänhoitaja Miina Jahkonen.

– Ensinnäkin soiden suojelu on jakautunut alueellisesti epätasaisesti ja myös suotyyppien alueellinen jakautuminen vaihtelee. Suojelemalla satunnaisia suoalueita tai lisää pohjoisen soita ei vaikuteta kaikkein uhanalaisimpien suotyyppien säilymiseen ja paranneta suojelun kattavuutta. Toisekseen ojituksen vaikutukset ovat pitkäkestoisia ja ojitus muuttaa maan vesitaloutta laajemmalla alueella. Lisäksi tulee huomioida, että yksityinen maanomistus on monesti pirstaleista, mutta ekosysteemit eivät tunne kiinteistörajoja.