Kaksipäiväisen festivaalin molempina päivinä nähtiin kolme Vienan Karjalan kylissä kuvattua dokumenttielokuvaa. Varsinaisen kyläkohtaisen teeman sijaan yhdistäväksi aihepiiriksi tämän vuoden elokuvissa nousi alkuperäiskulttuuriin kuuluvien ihmisten tiivis suhde luonnon rytmeihin ja kulttuuriperinteeseen. Elokuvajuhlassa nähtiin kuvauksia perinteiden siirtämisestä jälkipolville, mutta myös niiden heikentymisestä ja taas toisaalta perinnetapojen tietoisesta elvyttämisestä.
Elokuvat ja niiden esitysmiljöö päästivät katsojan lähelle teemaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Karjalan kansankirjailijan Ortjo Stepanovin synnyinkylä Haikola avautuu Vienan Karjalan metsien siimeksestä. Niittyjen keskellä kulkee tuskin kärrypolkua suurempi tie, jonka varteen on jälleen viime vuosina noussut perinteenmukaisia karjalaisia taloja. Yhdessä niistä on myös konsertti- ja elokuvasali sekä majoitustiloja. Europa Nostra -kunniakirjan kulttuuriperinteen säilyttämisestä saanut Haikola on ehdottomasti oikea paikka Vienan Karjalaa ja sen perinteitä vaalivan elokuvafestivaalin esityspaikaksi.
6.–7.9. järjestetyn festivaalin vieraaksi saapui savonlinnalainen dokumenttiohjaaja Juha Taskinen, jonka yhdessä Petteri Saarion kanssa ohjaamia ja kuvaamia elokuvia nähtiin festivaalin aikana kaksi. Yleisö pääsi kysymään Taskiselta elokuvien teosta, ja ohjaaja kertoi myös mieleenpainuvia kokemuksiaan dokumenttien teosta ja paikallisten ihmisten luona oleskelusta.
Ensimmäisenä päivänä nähdyssä Verenseisauttaja Sergeissä Taskinen ja Saario seuraavat neljän vuoden ajan Venehjärven pienessä kylässä asuvaa Sergeitä ja hänen isäänsä. Dokumentti piirtää tarkan kuvan perinteisten elinkeinojen, käsityötaitojen ja kulttuurin tietojen siirtymisestä sukupolvelta toiselle isän ja pojan arkiaskareiden yhteydessä.
Toisena päivänä esitettiin Taskisen kuvaama, monia kansainvälisiä palkintoja voittanut Minne hepo, sinne reki. Elokuvassa nähdään Paanajärven kylässä asuvan varttuneen pariskunnan, Viktorin ja Marian, elävän lähes omavaraista arkea vuodenaikojen vaihtelun mukaisesti.
Yhteisöllisessä elokuvajuhlassa suomalaisista ja karjalaisista koostunut yleisö intoutui muistelemaan dokumenteissa esiintyneiden ihmisten nykyisiä kuulumisia. Myös dokumentteja taustoittavia spontaaneja puheenvuoroja kuultiin yleisön joukosta. Virallisen ohjelman jälkeen keskustelu jatkui savusanan lauteilla niille festivaalivieraille, jotka yöpyivät Haikolassa.
Festivaalilla nähtiin myös kaksi Lasse Naukkarisen ohjaamaa elokuvaa sekä kaksi venäläistä dokumenttia Karjalan kulttuurista ja suullisen perinteen taitajista.
Elokuvajuhlan järjestivät kuhmolainen Juminkeko-säätiö ja Haikolan etnokulttuurikeskus. Festivaalin järjestämisen on tehnyt mahdolliseksi Juminkeon koordinoimat, EU:n ENPI-rajayhteistyöohjelmien kautta rahoitetut OMK- ja ECHO-kulttuurihankkeet. Haikolan elokuvafestivaali osoittaa, kuinka Venäjän hallitusta vastaan tehdylle pakotelistallekin väläytellyt hanketuet voivat saada aikaan kulttuurienvälistä yhteisymmärrystä tavallisten ihmisten välille rajan molemmin puolin.