all over press

Kurvit suoriksi

Olen helteillä miettinyt Venäjän presidentin Vladimir Putinin sielunelämää.

Kai hänellä sellainen on, koska hän on kovasti kaveria korkeiden kirkonmiesten kanssa. Tosin hänellä on monia muitakin kavereita, sillä Putinin ystäväpiiri ulottuu aina Yön Sudet -moottoripyöräjengin jäseniin.

Erityisesti jengin johtaja Aleksandr Zaldostanov on Putinille läheinen. He ovat käyneet usein yhdessä pöristelemässä isoilla moottoripyörillä. Pomon lempinimi on Kirurgi. Hän on yli viisikymppinen miekkonen, joka käyttää mustia vaatteita ja raskaita koruja. Zaldostanovin ihossa ei taida olla tatuoimatonta paikkaa.

Uskooko Putin omaan propagandaansa, jota Venäjän televisiokanavat rahvaalle tarjoavat?

Kirurgin mukaan hänellä ja Putinilla on samanlaiset arvot. Yön Sudet kiistää olevansa rikollinen moottoripyöräkerho. Se julistautuu isänmaalliseksi ja ilmoittaa tukevansa presidenttiä. Viimeksi mainittu on hyvinkin mahdollista, sillä kerholla on alaosasto muun muassa Ukrainassa.

Kaunista kuvaa hieman häiritsee se, että vuoden 2012 lopulla yksi ”susien” jäsenistä ammuttiin jengien välisessä sodassa.

ILMOITUS

Suomessahan syntyi melkoinen kohu, kun paljastui, että Putinista oli merkintä keskusrikospoliisin tiedostossa. Merkinnän syyksi on arveltu juuri Putinin yhteyksiä Kirurgiin ja hänen koplaansa.

Mutta miksi Putin sitten kaveeraa jengiläisten kanssa. Syynä saattaa olla hänen ankara lapsuutensa ja nuoruutensa Leningradin syrjäkaduilla. Putin on itse kertonut olleensa kovanaama ja katutappelija. Eräässä haastattelussa hän todisti: ”Olin oikea roisto”. (Masha Gessen: Kasvoton mies, s.57.)

Mutta ei tässä ollut tarkoitus Putinin kavereihin keskittyä, vaan mieheen itseensä ja hänen sisäisiin tuntemuksiinsa.

Onko Putin nyt onnellinen? Hän on hiljattain eronnut vaimostaan ja on kansan rakastama johtaja. Öljytuloilla Putin on nostanut kansansa vaurautta, mutta onko hän haukannut liian ison palan ryhtyessään laajentamaan Venäjän aluetta ja uhittelemaan lännelle? Presidentti Sauli Niinistökin puhuu jo uuden kylmän sodan kolkuttelusta.

Uskooko Putin omaan propagandaansa, jota Venäjän televisiokanavat rahvaalle tarjoavat? Vaivaako Putinia edes matkustajakoneen tuhoaminen BUK-ohjuksella, vain näkeekö hän sen vain ”aina roiskuu kun rapataan” -tyylisenä kauneusvirheenä äiti-Venäjän etua ajettaessa?

Seuraavassa muita kesän ajatuksia, huomioita ja ruikutusta:

Vesillä liikkuessani näin omin silmin Velkuan saaristossa merimetsojen täydellisesti tuhoamia luotoja, joissa oli aikaisemmin ollut rehevä kasvusto. Luodot olivat kamalaa katseltavaa, kuin kauhuelokuvien lavasteita.

Merimetsojen valkoinen uloste oli hävittänyt kaiken vihertävän, eivätkä luodoilla viihtyneet enää muut kuin tuholaiset itse, mutta niitä olikin sitten paljon. Siellä ne istuivat kuivuneilla oksilla tuhon leviämistä ennustaen kuin jännityselokuvan mestarin Alfred Hitchcockin elokuvan linnut. Jos ihminen tekisi jotain vastaavaa luonnolle, siitä rangaistaisiin ankarasti.

Merimetsoja on toki Helsingin merialueillakin, mutta huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Saaristomerellä. Niiden aiheuttamat tuhotkin ovat olleet vähäisempiä – ainakin toistaiseksi.

Pikkuhiljaa myös tyylikkäät valkoposkihanhet ovat alkaneet ottaa päähän. Niitä on tullut tänne jo tuhansia ja Vuosaaren rantatielläkin saa kahlata nilkkoja myöten hanhien paskassa.

Linnut kokoontuvat satoja yksilöitä käsittävinä parvina hiekkarannoille, jotka ne täyttävät vihreillä pötköillään. Seuraavana päivinä rannoilla leikkivät lapset pistelevät pökäleet suurena herkkuna suihinsa.

Yhtenä hellepäivänä säikähdin, kun näin sammutushelikopterin ahkeroivan Uutelan luonnonsuojelualueen yllä. Metsän seasta nousi savua, jonka sekaan kopteri kumosi merestä noutamansa vesilastin toisensa jälkeen.

Olen jo vuosia pelännyt mainion sienimaastoni palavan, sillä iltaisin ja öisin rannoilla poltetaan usein nuotioita. Kieltotaulut eivät näytä auttavan mitään, vaikka niissä nykyisin kielletään avotulen sytyttäminen myös venäjäksi.

Onneksi reipas kopteri pelasti Uutelan tällä kertaa.

Ystäväporukan kanssa tuli käväistyä päivän retkellä Söderskärin majakalla, joka on mielestäni eräs maailman kauneimpia paikkoja. Yli 150-vuotias majakka seisoo suuren luodoston keskellä aivan ulkomeren laidalla noin 15 meripeninkulman päässä Helsingistä.

Sinne järjestetään risteilyjä Vuosaaresta ja Porvoosta. Söderskärillä on vanha haahkojen tutkimusasema, pari punaista mökkiä. Nykyisin siellä on myös pieni kahvio, jossa lohisoppaa nauttiessamme saimme kuulla muun muassa kalojen kaikonneen lähivesiltä.

Tieto tuntui minusta uskomattomalta, sillä tiesin takavuosina Söderskäriltä saadun mahtavia kalansaaliita, muun muassa lohia ja isoja ahvenia.

Selvää syytä kalojen kaikkoamiseen ei osattu sanoa, mutta tietenkin on selvää, että monet luodoilla pesivät linnut ovat taitavia kalastajia. Ammattikalastajat syyttävät kalakadosta kuitenkin hylkeitä, joiden määrä Suomenlahdellakin on voimakkaasti lisääntynyt.

Vuosaaren ainoa ammattikalastaja ei ainakaan hylkeitä rakasta. Hän on muutaman kerran esitellyt lohia, joista rysään päässeet hylkeet ovat syöneet puolet pois.

Ja jotten leimautuisi pelkästään söpöjen hylkeiden ja lintujen vihaajaksi, niin otettakaan käsittelyyn vielä ihmisetkin.

Puhun nyt niistä sankareista, joilla on pienet moottoriveneet, joissa on aivan liian isot koneet. Paatit ovat usein upota raskaiden perämoottoriensa painosta. Näistä ylisuurista koneista aiheutuu melkoinen meluhaitta, varsinkin kun nopeusrajoituksia ei noudateta laiturista lähdettäessä.

Vuosikymmeniä sitten perheellämme oli 18 hevosvoiman perämoottori. Sillä tehtiin matkat säässä kuin säässä Espoon edustalla Varsasaaressa olevalle vanhempieni pienelle kesämökille. Nyt pitää olla satoja hevosvoimia.

Melua aiheuttavat rannoilla myös vesiskootterit. Kesäinen idylli särkyy, kun ääliöt puristavat värkeistään kaiken irti lahdella, johon on säädetty kymmenen solmun enimmäisnopeus. Vesiskootterien kokemattomat, mutta kuolemattomiksi itsensä tuntevat kuskit aiheuttavat lukemattomia vaaratilanteita.

Ehkä vanha sanonta ”mitä isommat pelit, sitä pienemmät munat” pitää paikkansa.

Presidenttinä Vladimir Putin on suorittanut monia urotekoja. Hänet tunnetaan muun muassa tiikerin kesyttäjänä. Myös sotilaallisissa yhteyksissä hän on kunnostautunut.

Putin on lentänyt hävittäjällä, tosin vain kaksipaikkaisen suihkukoneen kyytipoikana. Sen sijaan Suomen puolustusvoimien uusi komentaja Jarmo Lindberg on ihan oikea huippuluokan hävittäjälentäjä.

Komentajaksi tultuaan hän on todennut aiheelliseksi tarkistaa armeijamme tärkeimpien joukkojen reagointinopeuden. Niihin kuuluvat esimerkiksi ilmavoimat, laivasto ja valmiusprikaatit. Syynä tarkistamiseen ovat tapahtumat maamme rajojen ulkopuolella, kuten esimerkiksi Krimillä ja Itä-Ukrainassa.

Nykyisin sota kun on saattanut olla jo pitkään käynnissä silloin kun sen huomataan alkaneen.