Lehtikuva/ Martti Kainulainen

Olin loppukeväästä ensimmäistä kertaa pätkätyöttömänä. Hiirikäsi tutisi, kun kirjauduin byrokraattisissa kauhukertomuksissa mielessäni marinoidun TE-toimiston nettijärjestelmään. Kuinka pitkän taistelun joutuisin käymään minulle kuuluvan työmarkkinatuen puolesta?

Ei mitään taisteluita. Työkkäri onnitteli valmistumisesta ja toivotti aurinkoista viikonloppua myönteisen päätöksen kera. Kela kylläkin jumitti tuen maksamisen, koska olin vuonna 2012 saanut tekijänoikeustuloja kertakorvauksena 50 euroa, mutta asia ratkesi kirjallisella selvityksellä.

Yleisesti ensikokemukseni työkkäristä ja Kelasta vastasi Martti Servon ja Napanderin biisiä Kesä alkaa Kelasta:

Lähdin Kelan toimistoon / siellä bileet tänään on / tytöt tanssii pöydillä / ja Kelan johto seinillä / tein liput laput tuloista sekä myöskin menoista / on askel kevyt ja reggae soi, kadulla kansa karkeloi / tein lomakkeesta lennokin / ja sille me kaikki naurettiin.

Servon sanat naurattavat niiden äärimmäisen ironisuuden vuoksi. Uutisten mukaan sen paremmin Kelassa kuin TE-toimistossa tai sossussa asiat eivät suju aina yhtä karnevalistisesti kuin Servon kappaleessa. Kaikille ei osu yhtä mukava virkailija kuin minulle, vaan sosiaaliturvasta saa kamppailla.

ILMOITUS

Yle uutisoi joulukuussa, että TE-toimisto arvioi työttömän toimittajan päätoimiseksi yrittäjäksi ja epäsi työttömyyskorvauksen, koska toimittaja käytti kolumnin kirjoittamiseen kolme tuntia kuukaudessa.

Torstaina nuori työtön kertoi HS:n mielipidesivuilla, että nuorisotakuun vuoksi häneltä vietiin oikeus työttömyysetuuteen. Hänen kun olisi pitänyt hakea kouluun kevään 2013 yhteishaussa. Silloin hän tosin oli vielä töissä yrityksessä, jossa oli työskennellyt edelliset kuusi vuotta. Elämä ilman työttömyysturvaa vei luottotiedot, itsetunnon ja sossun luukulle.

Keväällä Viikkolehden köyhyyshaastattelussa Jussi Marttila epäili, ettei moni uskalla kertoa miten vaikea tukia on saada, koska pelkää niiden saamisen hankaloituvan entisestään.

Ei kuitenkaan tarvitse katsella uutisia löytääkseen sosiaaliturvasta ongelmia. Riittää, kun pitää korvansa ja silmänsä auki missä tahansa palkkatyön ulkopuolella.

Tuttu kertoo saaneensa toimeentulotuen lopulta väsyttämistaktiikalla siten, ettei tapaamisessa antanut virkailijalle suunvuoroa. Hän kehotti nauhoittamaan kaikki virkailijoiden kanssa käydyt keskustelut. Silloin on mahdollisuuksia selvitä, jos tulee sana sanaa vastaan -tilanne.

Kesäkuussa kuulin henkilöstä, jota on hoidettu 20 vuotta invalidisoivien jalkakipujen vuoksi. Kela ei ole vieläkään myöntänyt hänelle työkyvyttömyyseläkettä lääkärintodistuksista huolimatta.

Jatkuvasti kuulee yli kuukauteen venyvistä käsittelyajoista ja loputtomista lisäselvityspyynnöistä. Tarveharkinnasta vastaavia virkailijoita kiinnostavat enemmän köyhien ihmisten tulot kuin menot.

Sosiaaliturvajärjestelmä räjähtäisi, jos kaikki tällaiset tapaukset tulisivat yhtä aikaa julki. Kukaan ei kehtaisi enää väittää sosiaaliturvaa toimivaksi järjestelmäksi tai puhua hyvinvointivaltiosta.

Jotain pitää tehdä, kun päättäjätkin ovat samaa mieltä: kolmasosa Kelan ja TE-toimistojen johtajista sekä sosiaalijohtajista katsoo, että ihmiset eivät saa heille kuuluvaa etuutta.

Sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö SOSTEn viime vuonna julkaiseman kyselyn mukaan sosiaalialan johtajat kokivat etuuksien suurimmaksi ongelmaksi liian matalan tason. Puolet vastaajista koki ongelmaksi myös ihmisten tietämättömyyden oikeuksistaan.

Tarvittaisiin itsepuolustusopas, joka opettaa ihmisiä, miten sosiaaliturvabyrokraatteja vastaan voi taistella. Työttömien, sairaiden, opiskelijoiden ja muiden pitäisi jakaa kokemuksiaan eikä jäädä yksin potemaan syyllisyyttä köyhyydestään. Auttaisi myös, jos Kelan, TE-toimistojen ja sosiaalitoimen virkailijat alkaisivat vuotaa tietojaan ja kokemuksiaan julkisuuteen, vaikka sitten nimettömästi.

Ehkä vielä joskus tukiin oikeutettujen ihmisten kesä todella alkaa Kelasta, tai työkkäristä tai sossusta. Silloin muutkin kuin minä voivat yhtyä Martti Servon sanoihin:

On Kela tänään trendikäs, lämmin, hyvä ystävä / kaffet heillä tarjotaan, kun sisään mennään asioimaan / ”hei!” tiskin takaa vilkutellaan, kaikki hyvän tuulen saa / sain lentosuukonkin, kiitos, Kela, tulen takaisin.