– Tämä on kuluvan vuoden selkeä päänäyttely. Sen teema liittyy keskeisesti koko museon toimintaan, kertoo museonjohtaja Kalle Kallio.
Kirjatyöntekijät perustivat Suomen ensimmäisen ammattiliiton vuonna 1894. Heitä seurasivat suutarit ja lopulta tehtaalaiset. Yksittäisiä ammattiosastoja oli toiminut aiemminkin. Ensimmäinen oli Helsingin kirjatyöntekijäin yhdistys, joka perustettiin jo 1869.
Ammattiyhdistysliike alkoi kirjaltajista, koska he olivat oppineita ja kiersivät talosta taloon tavaten paljon ihmisiä. Näyttelyn perussanoma on, ettei ay-liike syntynyt pelkästä kurjuudesta – tarvittiin myös sana.
Esillä on myös punakaartin plutoonan päällikön vasara ja leipää Tammisaaren vankileiriltä.
Fasismi ja voittajan lait
Näyttelyssä käydään läpi niin suurlakko 1905 kuin sisällissotakin 1918. Esineistä esillä on muun muassa punakaartin plutoonan päällikön vasara ja leipää Tammisaaren vankileiriltä.
Sisällissodan jälkeinen aika oli työläisille ankeaa, voimassa olivat voittajan lait. Poliittista toimintavapautta rajoitettiin ja toiminnasta tehtiin rikollista. Ennestäänkin pieniä palkkoja leikattiin ja ihmisiä irtisanottiin.
Myös Lapuan liikkeen terrori Työn Äänen kirjapainon räjäyttämisineen ja työväentalojen umpeen naulaamisineen käydään läpi. Paljonpuhuva esine on lapualaisten sähköjohdosta ja lyijynauhasta työläisiä varten punoma piiska.
Perusteollisuuden nousu toisen maailmansodan jälkeen muutti asioita tehtaan sisällä. Alettiin järjestää lakkoja vastauksena sotatarpeisiin kiihtyneeseen työtahtiin. Näistä lakoista kenties tunnetuimmaksi tuli Arabian posliinitehtaan lakko 1948.
Tulevaisuudenuskon vuodet
Sotien jälkeen luotiin sopimuksin turvattu hyvinvointivaltio. Työviikko lyheni ja monia muitakin sopimuksia tehtiin työläisen turvaksi. Kehitys kehittyi – tästä esimerkkeinä muovipussikone 50-luvulta, lerppuja käyttävä tietokone ja robottikäsi 90-luvulta.
Tulevaisuus näytti pitkään valoisalta – aina 90-luvun lamaan ja sitä seuranneeseen politiikan täyskäännökseen asti. Siihen katkesi myös perinteisen teollisuuden voittokulku.
Teollisuusalojen ammattiliiton (TEAM) edeltäjään kuului 30 vuotta sitten 145 000 jäsentä, nyt 57 000, vaikka järjestäytymisaste on edelleen 90 prosentin tuntumassa.
Teollisuus sopeutui, tuli IT-buumi. Alettiin puhua jälkiteollisesta yhteiskunnasta, vaikka Suomessa käytetään yhä yli 30 miljoonaa tonnia öljyä joka päivä.
”Työväenliike ei puhuttele”
– IT-buumi 90-luvulla perustui siihen, että oli teknologia, jota osattiin hyödyntää. Jatkossakin on pakko ajatella niin, että nimenomaan korkea teknologia on vientivalttimme, sanoo TEAM:n puheenjohtaja Timo Vallittu.
TEAM täyttää kuluvana vuonna 120 vuotta yhdessä valtakunnallisen ay-liikkeen kanssa, koska sen noin 30 edeltäjän ja usean fuusion taustalta löytyvät kirjaltajat.
– Kuten näyttelyssä tuotiin hyvin esille, työväenliike ei synny pelkästään siitä, että olot ovat kurjat, vaan tarvitaan sana. Tieto ja ymmärrys siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Heillä sitä oli.
Toistasataa vuotta sitten suomalainen ay-liike oli vasta syntymässä ja kaikki sen suuret saavutukset vielä edessä päin. Mikä on työväenliikkeen suurin haaste tänään?
Vallittu vakavoituu ja vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.
– Se ei puhuttele konkreettisesti palkansaajaväestöä. Otan esimerkiksi lapsilisien leikkaukset. Pelkään, että ne tulevat tulevaisuudessa kalliiksi.
Työntekijän silmissä ay-liikkeen ja vasemmiston uskottavuutta syö se, ettei saavutetuistakaan eduista pystytä pitämään kiinni, kun pitäisi kehittyä ja vastata uusiin haasteisiin.
Harmeista raaka-aineiksi
Vallittu loi katsauksen myös suomalaisen teollisuuden nykytilaan. Graafisella teollisuudella ei mene hyvin, kuten ei myöskään tekstiili-, vaate-, kumi- ja nahkateollisuudella. Muoviteollisuus menestyy kohtalaisesti.
– Näiltä aloilta tulee työpaikkoja häviämään vielä jonkin verran, mutta uusia tulee metsäteollisuuden investointien ja uusien teknologioiden myötä. Mutta ei niitä aikoja, kun Turo vei miljoona pukua Neuvostoliittoon, enää tule.
Kasvaneissa logistiikkakustannuksissa voi piillä myös mahdollisuuksia.
– Pienimuotoiselle kotimarkkinateollisuudelle näen tilaisuuden, koska entistä isompi osa ihmisistä haluaa tietää, missä tuote on valmistettu. Mietitään myös, miten viisasta on roudata toiselta puolen maapalloa vaatteita tänne.
Suurimpana mahdollisuutena Vallittu näkee kuitenkin energian, erityisesti uusiutuvat energialähteet.
– Tämänhetkiset biopolttoaineet ovat varmaankin hyvä uran alku, muttei lopputulos. Esimerkiksi levästä voitaisiin jalostaa polttoainetta, tämänhetkisiä syntejämme voisimme ehkä paikata niitä käyttämällä. Monia tämänhetkisiä harmeja voitaisiin käyttää tulevaisuudessa raaka-aineina.
Töissä tehtaalla 26.10. saakka Työväenmuseo Werstas, Tampere.