unrwa

Pintaa syvemmältä

Olin aiemmin tässä kuussa kehitysyhteistyöjärjestö Planin järjestämällä journalistikurssilla alustamassa median välittämästä kuvasta kehitysmaista. Alustusta varten valmistelin pienen tapaustutkimuksen ja diaesityksen Helsingin Sanomien kehitysmaajutuista muutaman viikon takaa.

Viiden päivän seurantajakson aikana lehden ulkomaansivujen kehitysmaauutiset olivat miltei poikkeuksetta kielteisiä ja kertoivat sodasta, terrori-iskuista, väkivaltaisuuksista, yhteiskunnallisista epäkohdista tai onnettomuuksista.

Olin Planin kehitysmaajournalismin kurssilla myös neljä vuotta sitten puhumassa samasta aiheesta ja olen tehnyt opetustarkoituksia varten vastaavanlaisen tutkimuksen useita kertoja aiemminkin, joten itseäni tulokset eivät juuri yllättäneet.

MTV:n uutisten toimittaja lupasi jatkossa yrittää tarkistaa ainakin omia uutiskriteerejään.

Planin kurssille osallistuneet valtamedian ja aikakauslehtien toimittajat olivat kuitenkin tyrmistyneitä diaesityksen kuvissa toinen toistaan seuranneiden ikävien uutisten vyörystä ja jäivät pohtimaan, oliko kehitysmaauutisointi yhtä yksipuolista heidän omissa medioissaan. Eturivissä istunut MTV:n uutisten toimittaja lupasi jatkossa yrittää tarkistaa ainakin omia uutiskriteerejään.

Helsingin Sanomien printtilehden ulkomaansivuilla julkaistiin tutkimusjakson aikana yhteensä 55 juttua, joista 25, eli hiukan alle puolet, kertoi tapahtumista jossain kehitysmaaksi luokitellussa maassa.

ILMOITUS

Tutkimusjakson aikana eniten huomiota saaneita uutisaiheita olivat Syyrian sota ja sen aiheuttama humanitaarinen kriisi, ruotsalaisen toimittajan surmaaminen Afganistanissa sekä tutkavalvonnasta kadonneen malesialaisen matkustajakoneen etsintä.

Ulkomaansivujen 25 kehitysmaajutusta noin puolet kertoi sodasta, pommi-iskuista, terrorismista, islamilaisista ääriliikkeistä tai väkivaltaisista mielenosoituksista. Reilu kolmasosa jutuista käsitteli erilaisia sisäpoliittisia epäkohtia, huonoa hallintoa, korruptiota, rikoksia, saastumista tai epädemokraattisia vaaleja. Viisi juttua kertoi onnettomuudesta – Malesian edustalla kadonneesta matkustajakoneesta.

Viiden päivän uutisteksteissä 150 000 ihmistä kuoli väkivaltaisuuksissa, heistä ainakin 8 000 terrori-iskuissa. 30 ihmistä sai surmansa mielenosoituksissa, ja 128 ihmistä kuoli nälkään. Yhdeksän miljoonaa ihmistä oli joutunut jättämään kotinsa, ja yli puoli miljoonaa ihmistä oli hätäavun ulottumattomissa.

Helsingin Sanomien ulkomaansivuilta ei löytynyt yhtään selvästi myönteiseksi tulkittavissa olevaa kehitysmaajuttua.

Ulkomaanuutisissa useimmin mainittu kehitysmaa oli Syyria, joka mainittiin viidessä jutussa kaikkiaan 50 kertaa. Seuraavana oli Kiina, joka mainittiin 34 kertaa.

Tutkimusjakson kehitysmaajutuissa useimmin mainittu henkilö oli Afganistanissa surmattu Ruotsin radion kirjeenvaihtaja Nils Horner, jonka nimi mainittiin kolmessa jutussa yhteensä 30 kertaa.

Useimmin mainittu kehitysmaan kansalainen oli Kiinan pääministeri Li Keqiang, jonka puhetta Kiinan yhteiskunnan polttavimmista ongelmista referoitiin puolen sivun kokoisessa jutussa.

Muita ainakin kolme kertaa nimeltä mainittuja kehitysmaiden kansalaisia olivat Malesian ilmavoimien komentaja Rodzali Daud, sananvapausjärjestö Penin Turkin osaston puheenjohtaja Tarik Günersel, mielenosoituksessa surmansa saanut turkkilaispoika Berkin Elvan sekä tyttöystävänsä surmaamisesta syytetty eteläafrikkalainen paralympialaisten pikajuoksun voittaja Oscar Pistorius.

Kaikkiaan 24 kehitysmaan kansalaista mainittiin nimeltä. Näistä kolme oli naisia – Oscar Pistoriuksen kuollut tyttöystävä Reeva Steenkamp, syyrialaisten äärimuslimien aseellisen järjestön panttivankina ollut nunnaluostarin johtaja sekä pakolaisleirillä Syyriassa nälänhädästä kärsivä, pelkällä etunimellään esiintynyt runsaan vuoden ikäisen lapsen äiti.

Kehitysmaiden asukkaat eivät juuri päässeet puhumaan kehitysmaita käsittelevissä jutuissa. Eniten suoria sitaatteja oli suomalaiselta majurilta, joka kertoi Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisoperaatiota Välimerellä suojaavista suomalaissotilaista. Malesian kadonnutta konetta käsittelevässä jutussa haastateltiin Suomen onnettomuustutkintakeskuksen tutkijaa. Venezuelan tilanteen asiantuntijana oli Suomen entinen Venezuelan-suurlähettiläs.

Kehitysmaiden kansalaisista ääneen pääsivät Kiinan pääministerin ja Turkin Penin puheenjohtajan lisäksi Malesian liikenneministeri sekä syyrialaisäiti Noor, jonka mukaan pakolaisleiri oli helvettiäkin pahempi paikka elää.

Kehitysmaajutuissa toimijat ovat usein länsimaiden hallituksia, kansainvälisten järjestöjen edustajia, länsimaisia yrityksiä tai tutkijoita. Kehitysmaita edustivat tällä kertaa Malesian lentoyhtiö, Malesian ilmavoimat sekä erilaiset aseelliset tai ei-aseelliset islamistiryhmät, Afganistanin Taleban-liike ja Fidai Mahaz -ryhmittymä, syyrialainen Jabhat al-Nusra, palestiinalainen Islamilainen Jihad, Turkin islamilainen hallituspuolue AKP sekä Al-Qaida.

Uutisjournalismin luonteeseen kuuluu, että se tekee poikkeuksellisesta tavanomaista ja tulee näin luoneeksi ja ylläpitäneeksi kuvaa islamista väkivaltaisena ja äärimmäisyyksiin taipuvaisena uskontona. Todellisuudessa pommi-iskut ja terroriteot eivät kuitenkaan kuulu muslimien jokapäiväiseen elämään muualla kuin sotaa käyvissä maissa. Suurin osa muslimeista ei myöskään koe viehtymystä ääriliikkeisiin.

Tutkimusjakson aikana kaikki Helsingin Sanomien kehitysmaajutut olivat lehden omien toimittajien kirjoittamia tai kansainvälisten uutistoimistojen uutissähkeistä toimitettuja. Suurin osa jutuista syntyi kotitoimituksessa Helsingissä uutistoimistojen aineiston tai ulkomaisen median verkkosivujen pohjalta.

Kehitysmaista kotoisin olevien toimittajien kirjoittamia tekstejä ei ollut.

Tutkimusjakson ainoa Latinalaista Amerikkaa koskenut juttu käsitteli väkivaltaisia mielenosoituksia Venezuelassa.

Viikon ainoa Afrikka-juttu oli pikku-uutinen eteläafrikkalaisjuoksija Oscar Pistoriuksen murhaoikeudenkäynnistä. Ilmeisesti koko maanosassa ei sattunut viikon aikana riittävän suurta katastrofia tai etnistä verilöylyä, joka olisi ylittänyt meillä uutiskynnyksen.