All Over Press

Finanssikapitalismi. Nyt!

Rosvot ja pollarit ovat samalla puolella, kirjoittaa Esko Seppänen.

Euroopan unioni ei ole paratiisi, mutta sen sisällä on paikallisia paratiiseja.

Veroparatiisit ovat EU:n lainsäädännön porsaanreikiä kansallisten verojen kiertämiseen, eikä ole porsaanreikiä ilman porsaita.

Veroporsaiden jahdin ovat käynnistäneet henkilöt, joista käytetään englannin kielellä sanaa ”whistle-blowers”, suomeksi pillinpuhaltajat. He auttavat eri maiden viranomaisia puhaltamassa veronkiertopelin poikki.

Tapaus Casimir Ehrnrooth

Helsingin Sanomien (21. 9. 2013) tietojen mukaan Ehrnroothien rikkaan sukuhaaran päämiehellä vuorineuvos Casimir Ehrnroothilla oli liechtensteinilaisessa pankissa yli kymmenen miljoonan euron pankkitalletukset. Tili oli hänen itsensä avaama ja hänen nimissään.

Suomen verottajan kysyessä rahojen alkuperää Ehrnrooth kiisti, että ne olivat hänen. ”On täysi mysteeri, kuka ne rahat tilille on tallettanut ja minne rahat sitten joutuivat. Mistä minä ottaisin yhtäkkiä noin paljon rahaa?”, kysyy Ehrnrooth.

”Ei niitä taivaalta tule sellaisia summia.”

Kuititkin olivat hukassa. ”Eräs naishenkilö verottajalta soitti ja kysyi täysin korrektisti, että olisiko minulla jotain papereita tästä. Sitten katsoin, että onko arkistossa mitään. Ei ollut.”

Miten veroviranomainen oli osannut soittaa juuri hänelle?

Siitä syystä, että Saksan tiedustelupalvelu Bundesnachrichtendienst (BND) oli vuonna 2008 yhteistoiminnassa Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltion kanssa ostanut liechtensteinilaiselta pankkivirkailijalta – ja sittemmin tappouhkausten kohteeksi joutuneelta, poliisisuojelun saaneelta ja ilmeisesti Australiaan muuttaneelta – Heinrich Kieberiltä 4,6 miljoonalla eurolla tiedot sikäläisen LGT-pankin tallettajista, joiden joukossa oli suuri joukko ilmeisiä oman maansa verojen kiertäjiä. Liechtenstein on 37 000 asukkaan lilliputtivaltio, joka on väkiluvultaan 213. suurin maailmassa ja joka on pinta-alaltaan Suomen 281. suurimman kunnan eli Kustavin kokoinen. LGT-pankin omistaa siellä maata hallitseva ruhtinasperhe.

Saksan salainen palvelu levitti ostettua tietoa muihin maihin, ja suomalaisia koskevan aineiston se toimitti Suomen veroviranomaisille samaan tapaan salassa kuin se oli aikoinaan lähettänyt suojelupoliisille niin sanotun Stasi-listan. Ne, jotka ovat vaatineet Stasi-listan julkistamista, lienevät avoimuuden kannalla myös tässä asiassa ja vaatinevat muidenkin veropakoepäiltyjen kuin vain Casimir Ehrnroothin ja Bertel Pauligin nimien julkaisemista?

Rikos ja rangaistus

Jos kysymyksessä olisi rikos, tiedot verojen pimittäjistä tulisivat julkisiksi. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan tutkittu, oliko kyseessä rikos. Nimittäin ennen kuin Suomen poliisi sai käyttöönsä saksalaistiedot, verottaja oli jo ehtinyt määrätä näille tallettajille oman rangaistuksensa: jälkiveron. Se oli Ehrnroothin tapauksessa kaksi miljoonaa euroa. Hän maksoi summan ja valitti verosta hallinto-oikeuteen.

Ulkomaisten lehtitietojen mukaan Liechtensteinin LGT-pankissa oli parikymmentä suomalaista tallettajaa, joiden tileillä oli rahaa 50–60 miljoonaa euroa. Suomen verolain mukaan niistä voidaan periä jälkiveroina ja korkoina valtion kirstuun ehkä kolmannes.

Saksassa veroporsasjahtia käyvät erityisesti Nordrhein-Westfalenin osavaltion viranomaiset. He ovat ostaneet pillinpuhaltajilta talletustietoja LPG-pankin lisäksi monista muistakin suurpankeista (Credit Suisse, UBS, HSBC) sekä pienemmistä yksityispankeista (Julius Bär, Coutts). Tutkittavana on tuhansien saksalaisten veronkierto veroparatiisien kautta, ja valtio hyötyy ostamistaan tiedoista mahdollisesti miljardeja euroja.

Rikkaiden ihmisoikeudet

Kummallisella tavalla LPG-talletukset ovat Suomessa kääntyneet mahdollisten rikollisten ihmisoikeuskysymykseksi.

Strasburgissa toimivan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan samasta teosta ei saa rangaista samaa henkilöä kahta kertaa. Suomalainen tulkinta on, että jälkiverokin riittää estämään mahdollisesta rikoksesta määrättävän rangaistuksen. Tämän juridisen tulkinnan oikeellisuus pitäisi testata oikeusistuinten päätöksin ilman että purematta niellään jonkun viranomaisen kanta asiaan. Muutenhan pitää sanoa, että Suomen verottaja pelasti Ehrnroothin ja muut Liechtensteinin veroparatiisin pankkitallettajat rikostutkinnalta.

Jos Suomen rikkaiden ihmisoikeudet turvataan verottajan päätöksin, köyhien osalta ne tulevat turvatuiksi niin, että he eivät talleta miljoonia Liechtensteiniin.

Tapaus Hervé Falciani

Pillinpuhaltaja käynnisti rikostutkinnan myös maailman suurimpiin pankkeihin kuuluvan englantilaisen HSBC:n asiakastiedoista.

Tästä suurpankista tiedetään, että Yhdysvaltojen viranomaiset olivat löytäneet isoja puutteita sen rahanpesukontrollista. Kävi ilmi, että se pesi muun muassa huumerahaa. Se joutui maksamaan Yhdysvaltojen viranomaisille 1,9 miljardin dollarin sovittelumaksun estääkseen laittomien toimiensa viemisen oikeuteen.

Monacolainen Hervé Falciani oli tietokoneinsinööri, joka oli töissä HSBC:n Geneven konttorissa. Hänen työnsä oli ohjelmoida ja parantaa HSBC:n yksityispankkitoimintojen datapohjaa ja tietoturvaa. Sitä tehdessään hän kopioi (vastoin pankin määräyksiä) tilitietoja omalle tietokoneelleen muka varmuuskopioina. On oletettavaa, että hänen tarkoituksenaan alun perin oli myydä nämä tiedot eniten tarjoavalle. Sen hän on kiinni jäätyään kieltänyt: ”En ole Robin Hood enkä palkkasoturi vaan kansalainen.”

Ruben Al-Chidiackin pidätys

Kun Falciani ja hänen samassa pankissa työskennellyt rakastajattarensa Georgina Mikhael lensivät Libanoniin tietojen kauppamatkalle, he tapasivat Beirutissa viiden pankin sekä tuntemattomaksi jääneen maan tiedustelupalvelun edustajat. Kauppoja ei kuitenkaan syntynyt.

Sen jälkeen nimeä Ruben Al-Chidiack käyttänyt Falciani lähetteli sähköposteja eri maiden tiedustelupalveluille tarjoten niille tietojaan. Kun hän käytti siihen Georginan työkonetta, molemmat paljastuivat ja heidät pidätettiin.

Falciani vapautettiin ensimmäisen pikakuulustelun jälkeen. Kun kuulustelun oli määrä jatkua seuraavana päivänä, Falciani ei jäänyt sitä odottamaan vaan vuokrasi auton, ajoi Ranskaan, jossa hänen vanhemmillaan oli talo, ja siirtyi sinne asumaan. Sveitsin poliisi oli lähettänyt pidätyspyynnön hänen peräänsä, ja ranskalaiset viranomaiset pidättivät hänet sekä ratsasivat hänen asuntonsa. Poliisit löysivät Falcianin varastamat tilitiedot, jotka tämä oli pikimmiten ottanut ulos sähköiselle internet-palvelimelle tallettamastaan materiaalista, ja takavarikoivat asunnosta kaiken tietotekniikan.

Ranskalaiset palauttivat noin 130 000 nimeksi arvioimansa materiaalin Sveitsiin, mutta sitä ennen he olivat ”kurkistaneet koneiden sisään” ja kopioineet tilitiedot myös omaan käyttöönsä. Sillä tavalla he saivat nämä tiedot ilmaiseksi. Kun poliisit vakuuttuivat tietojen aitoudesta ja Falcianin täysjärkisyydestä, takavarikoitu materiaali lähetettiin ranskalaiselle verottajalle, joka ryhtyi välittömästi perintätoimiin. Hervé Falciani, tämä pankkimaailman Julian Assange, sai sitten poliittisen turvapaikan Ranskasta.

Veronkiertovarojen kotiuttaminen

Ranskan verottaja on määrännyt tai määräämässä 8 000 ranskalaiselle tallettajalle lisää veroja Falcianin tietojen perusteella. Summan suuruus on miljardiluokkaa.

Kun ranskalaiset lähettivät näitä HSBC-tietoja muihin maihin, Kreikassa ne aiheuttivat suurskandaalin. Siellä selvisi, että monet johtavat poliitikot ja virkamiehet olivat vieneet rahojaan laittomasti maasta ulos, rikkaista yksityishenkilöistä puhumattakaan. Maan tavan mukaan skandaalilla ei ollut merkittäviä oikeudellisia vaikutuksia.

Tietoja käsiteltiin myös Yhdysvaltojen senaatin alivaliokunnassa, joka raportoi 100 miljardin vuosittaisten verotulojen menetyksistä yksityishenkilöiden veroparatiisitalletusten johdosta. Sveitsiläispankki UBS:n tiedoista selvisi, että sillä oli 20 000 amerikkalaistallettajaa, joista 1 000 oli ilmoittanut tilinsä Yhdysvaltojen verottajalle ja 19 000 oli sen tiedon salannut.

Monet maat ovat pitäneet tärkeänä laittomasti maasta vietyjen talletusten kotiuttamista ja luvanneet talletusten palauttajille syytevapauden veronkierrosta ja matalan jälkiveron.

Italian keskuspankki arvioi, että ulkomaille on viety 500 miljardia euroa veronkiertorahaa. Kun muutama vuosi sitten rahoja sai palauttaa kotiin ilman oikeudellisia seuraamuksia, 100 miljardia euroa palasi.

Espanja lupasi vuonna 2012 vapautuksen kaikista syytteistä niille, jotka palauttivat laitonta rahaa kotiin ja maksoivat tuomisistaan valtiolle 10 prosentin veron.

Suomi sulo pohjola

Meillä ei ole pienintäkään syytä uskoa, että Suomen rikkaat olisivat veronmaksun kunniakansalaisia.

Kun Jyrki Kataisen hallituksen ministerit puhuvat veroparatiisien käytön kitkemisestä, samaan aikaan on yleisesti tiedossa, miten Jorma Ollila, Kari Stadigh ja monet muut yritysjohtajat säilövät suuria rahojaan Luxemburgissa ja muissa veroparatiiseissa.

Siunattua olkoon ulkomaisten pillinpuhaltajien työ, joka paljastaa meille suomalaisille oman taloudellisen eliittimme moraalisen mädännäisyyden!