– Jos vastaan idealistisesti, sanoisin, että pääasiassa palvelusetelin käytöstä pitäisi luopua. Karkeasti näin.
Näin sanoo Anna Vuorjoki, kaupunginvaltuutettu ja vasemmiston sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Helsingissä.
– Yksi iso ongelma on, että kaupungin palvelusta vastaa kaupunki. Jos taas palveluseteliä käytettäessä tapahtuu jokin virhe, asiakas voi joutua käräjöimään ja valittamaan siitä yksin.
Toisena isona ongelmana Vuorjoki näkee palvelusetelin eriarvoistavan vaikutuksen.
– Yksityiseltä puolelta palvelun hakeminen vaatii omaa aktiivisuutta, asiantuntevuutta ja voimia. Siksi palveluseteli voi eriarvoistaa myös koulutustason mukaan.
Kuntalaisille aitoa päätösvaltaa
Elina Aaltio, Hyvinvoinnin uusi järjestys -kirjan kirjoittanut tutkija, näkee palvelusetelin käytössä useita ongelmia.
– Ajatus siitä, että se lisäisi valinnanvapautta, ei välttämättä toimi kauhean hyvin. Palveluseteli ei ole mikään autuaaksitekevä.
Se, että voi valita tiettyjen ennalta valittujen palveluntuottajien väliltä, ei lisää vapautta loputtomasti. Toinen valinnanvapautta rajoittava tekijä on hinta. Usein setelit kattavat vain tietyn osan palvelusta ja loppu jää käyttäjän maksettavaksi.
– Eikä kaikilla ole varaa sittenkään. Osallisuutta olisi lisättävä demokratian keinoin.
Käytännössä se tarkoittaa, että nykyisen edustuksellisen päätöksenteon lisäksi kuntalaisten pitäisi päästä vaikuttamaan palveluihinsa suoraan. Pelkkä kuuleminen ilman todellista valtaa jää puuhasteluksi.
– Pitäisi aidosti olla vaikutusvaltaa. Samalla on muistettava, että yhteisiin resursseihin on kaikilla oikeus – niilläkin, jotka eivät jaksa tai osaa osallistua päätöksentekoon. Kuntalaiset eivät välttämättä ole yhtään sen jalompia päätöksentekijöitä kuin heidän parjaamansa poliitikot.
Siksi perusoikeuksien toteutumista valvomaan tarvitaan Aaltion mukaan yhä virkamiehiä.
Vain osaavalle kuluttajalle
Kilpailuttamiseen liittyvistä ongelmista yksi on, että se vähentää pienten toimijoiden mahdollisuutta olla tuottamassa palveluita. Byrokratia pelaa pienet ulos.
– Jos otetaan muita tuottajia kuin kunnan omia, sen pitäisi perustua neuvotteluun, arviointiin ja yhteisiin tavoitteisiin. Käytäntö on osoittanut, että usein pisteytyksessä ja kilpailutuksessa mennään ihan metsään. Palvelu ei tuotakaan sitä, mitä piti.
Aaltio sanoo ymmärtävänsä palvelusetelin puolustajien tavoitteet, muttei näe sen toimivan käytännössä.
– Ongelma tulee siinä, että oikeasti palvelua ei saa ilman rahallista lisäpanostusta. Valinnanvapaus edellyttää myös taitoa toimia kuluttajana ja vertailla vaihtoehtoja. Kaikki eivät osaa tai jaksa. Palveluseteli ei vastaa niihin hyviin tavoitteisiin, mitä sillä on väitetty olevan.
Yritykset rahastavat kuntia
Markkinamekanismien soveltamisesta julkisissa palveluissa on tehty paljon empiirisiä selvityksiä.
– Ne eivät ole aina johtaneet säästöihin, vaan lisänneet hallinnollisia kustannuksia ja mahdollistaneet sen, että suuryritykset tekevät voittoa kuntien julkisilla palveluilla.
Aaltion mukaan palvelusetelin tausta on selkeän ideologinen.
– Sieltä se on ihan luettavissakin valtiovarainministeriön asiakirjoista, kun julkista sektoria ryhdyttiin 80-luvulla systemaattisesti saattamaan yksityiseltä sektorilta lainatun markkinaohjauksen piiriin. Ilman muuta siinä on taustalla tämä ajatus.
Oulunkylän vasemmiston järjestämä Valinnanvapautta vai eriarvoisuutta? -keskustelutilaisuus 22. tammikuuta kello 18 alkaen Helsingin Käpylässä ravintola Nyyrikissä. Näkökulmia palveluseteliteemaan tarjoavat ja kysymyksiin vastaavat Helsingin sosiaali- ja terveysviraston arviointitoiminnan johtaja Tuulikki Siltari, Kelan tutkija Markku Laatu, kaupunginvaltuutettu ja luottamushenkilö Anna Vuorjoki sekä tutkija Elina Aaltio.
Palveluseteliä tarkastellaan laajemmin perjantaina 17.1. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdestä. Osta näköislehti täältä .