Sunnuntaina 29. syyskuuta tulee kuluneeksi 70 vuotta Martta Koskisen teloituksesta. Vuonna 1897 syntynyt Koskinen tuomittiin maanpetoksesta kuolemanrangaistukseen ja on viimeinen Suomessa teloitettu nainen.
Hollolassa syntynyt Koskinen kävi koulua vain yhden vuoden, mutta oppi silti lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.
Navettapiikana toiminut Koskinen liittyi parikymppisenä punakaartiin ja vangittiin ensimmäisen kerran kansalaissodan sekavissa loppuvaiheissa syyskuussa1918. Hänet tuomittiin ”osallisuudesta maanpetokseen” neljäksi vuodeksi vankeuteen ja menettämään kansalaisluottamuksensa 10 vuodeksi.
Hän istui Suomenlinnassa, Santahaminassa ja Tammisaaressa. Koskinen kuitenkin armahdettiin jouluna 1919 ja kotiin palasi luurangoksi laihtunut, mutta vakaumukseltaan vahvistunut nainen.
Maanalaisessa SKP:ssä
Kirjallisesti lahjakas Koskinen hankki ompelijan ammatin ja toimi maanalaisessa SKP:ssa. Seuraavan kerran hänet pidätettiin ja tuomittiin vankeuteen vuonna 1933. Perusteena oli muun muassa hänen kotoaan takavarikoitu kirjoituskone, jolla oli kirjoitettu SKP:n papereita.
Vankilassa Martta Koskinen tutustui muun muassa Hertta Kuusiseen. Vapauduttuaan vuonna 1935 Koskisen oli yhä säännöllisesti ilmoittauduttava poliisille, koska oli yhä vailla kansalaisluottamusta.
Koskinen liittyi kiellettyyn Suomen ja Neuvostoliiton Rauhan ja Ystävyyden seuraan heti kun se perustettiin. Kaiken ompelijan työltä liikenevän aikansa itsellinen nainen omisti puolueelle. 1940-luvun alussa Koskinen toimi maanalaisen kommunistisen liikkeen salaisena postikonttorina ja sai siten keskeisen aseman liikkeessä.
Pelasti Yrjö Leinon hengen
Jatkosodan aikana Koskinen ryhtyi myös järjestämään piilopaikkoja ja ruokaa puoluetovereille, jotka olivat kieltäytyneet lähtemästä sotaan tai karanneet rintamalta.
Tästä hänet ilmiantoi hänen apurinsa, sotilaskarkuri Olavi Heiman.
Martta Koskinen asetettiin kenttäoikeuden eteen ensimmäisen kerran maaliskuussa 1943. Tuomarit pitivät häntä ”täysin oppineena agenttina”. Valpo kuulusteli Koskista kerta toisensa jälkeen, mutta tämä ei suostunut kertomaan mitään. Näin hän pelasti muun muassa jatkosodan vakoilupäällikön, Yrjö Leinon hengen.
Varoittava esimerkki
Usean oikeudenkäynnin jälkeen Koskinen tuomittiin kuolemaan sota- ja maanpetoksesta. Kenttäoikeuden tuomio pysyi voimassa sotaylioikeudessa ja edelleen korkeimmassa oikeudessa.
Sekä Koskinen itse, että hänen sisarensa Toini Forsman kirjoittivat armahdusta anovan kirjeen presidentti Risto Rytille. Yleensä anomukset johtivat tulokseen ja tuomiot lievennettiin, mutta Koskisesta oli päätetty tehdä varoittava esimerkki.
Ryti hylkäsi armonanomuksen ja Martta Johanna Koskinen teloitettiin ampumalla 29. syyskuuta, yhdessä hänet ilmiantaneen Olavi Heimanin kanssa.
Kuolemanrangaistus pois vasta 1972
Vuonna 1949 Suomessa tuli voimaan lainmuutos, jonka mukaan kuolemanrangaistus rauhanaikana kiellettiin.
Kun kuolemanrangaistuksen poistamisesta kokonaan rangaistusjärjestelmästä äänestettiin eduskunnassa vuonna 1972, osa SMP:n ja kokoomuksen kansanedustajista vastusti sen täydellistä poistamista.
”…mutta niin kuin maisemakin on eri näköinen riippuen siitä miltä puolelta sitä katselee, niin on totuuskin”, kirjoitti kuolemaantuomittu Martta kirjeessä sisarelleen syyskuussa 1943.