Inarinsaamea haluaa opiskelemaan yhä useampi. Oulun yliopiston Giellagas-instituutti on vastannut tarjontaan aloittamalla inarinsaamen kielen perusopinnot ja lisäämällä tarjontaa sekä verkossa että lähiopetuksena.
– Lisääntynyt kysyntä liittyy nimenomaan alkuopetukseen. Moni ei välttämättä osaa kieltä ennestään, mutta on kiinnostunut esimerkiksi oman tai puolison sukutaustan vuoksi, kertoo Mervi Skopet, Giellagas-instituutin yliopisto-opettaja.
Skopet arvelee lisääntyneen kiinnostuksen selittyvän aiempien hyvien tulosten kannalta. Monet ovat oppineet kielen hyvin ja monet myös siirtyneet inarinsaamenkieliseen työhön.
– Tietoisuus on lisääntynyt myös, jokin aika sitten moni ei edes tiennyt, että on olemassa eri saamen kieliä. Inarinsaame on tietenkin edelleen uhanalainen, mutta tilanne ei näytä niin pahalta kuin vielä joitakin vuosia sitten.
Kevään verkkokurssille yli 50 hakijaa
Etäopintoina perusopinnot voi suorittaa kahdessa vuodessa. Niiden jälkeen opintoja voi jatkaa instituutissa aina maisteriksi saakka. Tutkintoa suorittamaan hakevilta edellytetään kielen jonkinasteista osaamista ennestään. Äidinkielen tasoa monen nuoremman taidot harvoin ovat.
– On sellaisiakin, jotka pelkästään asuvat Inarin alueella ja haluavat sen takia oppia kieltä tai olla mukana elvyttämässä sitä.
Avoimessa yliopistossa voi suorittaa myös hitaammin etenevän peruskurssin, jonka toteuttaa Lapin kesäyliopisto. Lisäksi Saamelaisalueen koulutuskeskus järjestää eritasoisten verkko-opintokurssien myös vuoden kestävän kielikoulutuksen lähiopetuksena Inarissa.
Syksyllä 2013 lähikoulutuksen aloittaa 12 opiskelijaa, jotka on äskettäin valittu 25 hakijan joukosta. Verkkokurssille oli keväällä yli 50 hakijaa, joista keväällä aloitti 15 ja toiset 15 aloittavat syksyn ylimääräisellä kurssilla.
Aktivisti näkee valoa tulevaisuudessa
Saamen kulttuuria hiljattain Oulun yliopistoon opiskelemaan päässyt aktivisti Neeta Jääskö rohkaisee myös ei-saamelaisia opiskelemaan.
– Sanoisin, että lykkyä pyttyyn! Uuden kielen omaksuminen voi olla hankalaa, mutta saamen kielet ovat suomen sukulaiskielinä hyvinkin ymmärrettäviä suomenkielisille.
Inarissa asuva Jääskö uskoo inarinsaamen säilyvän elävänä, jos sitä vain käytetään mahdollisimman monilla arkielämän areenoilla ja siirretään aktiivisesti seuraaville sukupolville.
– Loppupeleissä on tulevien sukupolvien käsissä, säilyykö kieli vai ei. Toivon, että he oppivat aikanaan ymmärtämään, miten inarinsaamelle melkein kävi ja arvostamaan sen eteen tehtyä työtä. Ettei niin kävisi uudestaan, meidän tai kenenkään muunkaan kielelle. Jos voimme vielä puuttua kielenvaihtoon johtaviin syihin jotenkin, olemme erittäin vahvoilla!
Itse Jääskö kertoo saaneensa kielen kautta paremman yhteyden inarinsaamelaisiin sukulaisiinsa ja konkreettisen yhteyden omaan kulttuuriinsa.
– Elvytysprosessi oli paikoin henkisesti aika rankka, mutta sen päätteeksi opin ymmärtämään paremmin, miksi mikään sukumme saamen kielistä ei siirtynyt eteenpäin meidän sukupolvellemme. Kieltään elvyttäville saamelaisille sanoisin, että se on meille myös etu, jota esimerkiksi Norjan tai Ruotsin kielensä menettäneillä saamelaisilla ei ole.
Ei-saamelaisille Jääskö pitää kieltä erittäin tärkeänä keinona saada tasavertaisempi yhteys yhteisöihin ja ihmisiin, joita he mahdollisesti myös tutkivat.
Tutkimuksen kohteesta tutkijaksi
Kulttuurin opinnoilta Jääskö odottaa syvällistä pureutumista syy-seuraussuhteisiin ja laajaa näkemystä niin nykyisyyteen kuin tulevaisuuteenkin.
– Veli-Pekka Lehtola peräänkuulutti taannoin lisää saamelaisia tutkijoita kentälle. Omalta osaltani vastaan myös siihen huutoon. Lisäksi kyllästyin olemaan informantti tai kiintiösaamelainen milloin missäkin yhteydessä.
Jääskön mukaan saamelaisyhteisöjen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että tieto- ja osaamistaso saamelaisasioissa nousee eritoten saamelaisten keskuudessa. Hänen uskoo sen parantavan myös tulevien sukupolvien lähtökohtia.
– Saamelaiset itsekin saavat omasta kansastaan nykypäivänäkin ihan törkeän vähän asiallista tietoa. Mediassa olemme edelleen esillä lähinnä konfliktien kautta tai kulttuuritapahtumien somisteina. Mitä enemmän meillä itsellämme on tietoa itsestämme, sen paremmat mahdollisuudet on koko kansalla ottaa haltuun itseään koskeva tieto ja näkyvyys.
Jääskö näkee sen tietoyhteiskunnassa ensiarvoisen tärkeänä. Kysymys liittyy myös itsemääräämisoikeuteen.
– Saamelaisten osana on ollut sukupolvien ajan omiin juuriin ja kulttuuriin liittyvä häpeä ja muiden väheksyntä. Vastalääke yhteisön omaksumalle häpeän perinnölle on parempi tieto ja tietoisuus omasta itsestään.