Hyvinkään taidemuseon hiljaisessa ala-aulassa on lämmintä. Ulkona tuulee ja sataa vettä. Ohi ajaa ruumisauto lippu lepattaen.
Museoon johtavat Olavi Martikaisen asunnottomuutta käsittelevät, ekspressionistiset taulut. Martikainen oli asunnoton koko elämänsä ja maalasi viimeiset vuotensa 70-luvun lopulla Mankkaan kaatopaikalla Espoossa.
Näyttelytilan ensimmäisessä huoneessa on peili. Siitä voi tarkastella mahdollista tulevaisuuden asunnotonta. Eräässä toisessa huoneessa asiasta voi heittää jättimäistä noppaa – jos silmäluku onkin aivan muu kuin sen toivoi olevan.
Asunnottomuus ei ole yksilön ominaisuus, vaan yhteiskunnallinen ongelma. Se on tekemällä tehty ja mahdollista myös ratkaista. Erään loossin seinään voi kirjoittaa terveisiä päättäjille:
”Kokeilkaa perheenne kanssa pari viikkoa teltta-asumista talvella.”
Asunto on paitsi varsin perustavaa laatua oleva tarve, myös keinottelun kohde. Asunnottomuuden toinen puoli on aina se, että yksi taho rikastuu toisen perustarpeilla.
Kun inhimillisyys riisutaan väkisin
Todellisuudessa asunnottomuus onkin paljon laajempi ja moniulotteisempi ilmiö kuin lehtiroskikset, yömajat ja pahvilaatikot. Asunnottomia arvioidaan Suomessa olevan noin 8000, joista pitkäaikaisasunnottomia noin kolmasosa. Nuorten ja maahanmuuttajien osuus on kasvanut. Joka neljäs asunnoton on alle 25-vuotias.
Jos asunnottomiksi lasketaan myös ne laitoksissa asuvat, jolla ei ole omaa osoitetta, luvut moninkertaistuvat. Asumisen kalleus koskettaa myös työssäkäyviä ja niitä, joilla asunto – jopa koti – on.
”Vuokrakatto takaisin!”
Asunnottomuusmessut painottuvat asunnottomuuden kokemuksen tarkasteluun. Tosin messuvieraalta vaatisi aktiivista etääntymistä jäädä pelkäksi tarkkailijaksi. Kokemukset tuodaan niin iholle, eivätkä ne useinkaan ole mukavia.
Näyttely koostuu muun muassa valokuvista, installaatioista ja dokumenttivideoista. Tila muistuttaa enemmän messualuetta kuin museota, tosin ilman hälinää, krääsää, messuisäntiä ja -emäntiä. Kiiltäviä pintojen sijaan näkyy maalaamatonta lautaa ja niiden väleissä välähdyksiä asunnottomuudesta. Raapaisuja, toiveita, unelmia ja parahduksia.
Kuvataiteilija Katja Tukiaisen sarjakuvatyöpaja asunnottomille on tuottanut vahvoja kuvauksia. Töissä näkyy muun muassa yhteiskunnallisen aseman periytyminen. Erään sarjakuvan tekijä on kokenut asunnottomuutta lapsena. Ja jos välillä asunto olikin, aina ei ollut varaa lämpimään ruokaan eikä ainakaan lemmikeihin, etelänmatkoista puhumattakaan.
”Hyväosaisuus on hyvien sattumien ketju.”
Vahvoja kannanottoja messuosastoilla
Asunnottomuusmessuja järjestävät Hyvinkään Taiteilijaseura ja Hyvinkään taidemuseo. Seura on järjestänyt Hyvinkäällä Taju-nykytaidetapahtumaa vuodesta 1998 lähtien, vuodesta 2004 yhteistyössä taidemuseon kanssa. Asunnottomuusmessut on 13. Taju-tapahtuma. Hyvinkään taidemuseon lisäksi messut näkyvät Taiteilijaseuran Promenadigalleriassa ja kaupunkitilassa.
Asunnottomuusmessujen kuraattoreina toimivat kuvataiteilijat Jani Leinonen ja Riiko Sakkinen, joka kesän 2013 Isossa Numerossa toteaa haluavansa tuoda esille ”kapitalismin hirveyksiä”. Keskustelua asunnottomuudesta pyritään herättämään taiteen kautta, sillä se on hyvä alue erilaisten lähestymistapojen ja näkökulmien kohtaamiselle.
Messuilla ovat esillä ja äänessä useat asunnottomuuden kanssa toimivat kansalaisjärjestöt, yhteiskunnalliset instituutiot ja muut tahot. Lusikkansa soppaan ovat laittaneet muun muassa Vailla vakituista asuntoa, Pelastusarmeija ja Designmuseo. Yhteensä toimijoita ja siten myös messuosastoja on 19.
Näiden messujen anti ei toivottavasti jää vain museon seinien sisäpuolelle.