Vasemmistoliiton johto päätti erottaa Jyrki Yrttiahon puoluehallituksen kokouksen päätöksellä äänin 11–3. Käytännössä tämä tapahtui ohjeistamalla kansanedustajan perusosastoa erottamiseen. Se, onko päätös oikea, riippuu pitkälti siitä, miten käsitetään puolue ja puolueelle vahingollinen toiminta.

Kenelle edustajien tulee ensisijaisesti osoittaa lojaliteettia, puoluejohdolle vai äänestäjille? Siis, mikä on puolue ja ketä varten? Puolueen säännöissä sanotaan, että puoluejärjestön jäsen voidaan erottaa puoluetta vahingoittavaan tai vastustavaan poliittiseen toimintaan osallistumisen, puolueen peruslähtökohtia vastaan toimimisen tai petollisuuden vuoksi.

En oikein ymmärrä, millä tapaa erotetuksi ehdotettu on vahingoittanut tai vastustanut puoluetta puhumattakaan, että hän olisi toiminut sen peruslähtökohtia vastaan. Käsittääkseni, kun edustaja on puolustanut puolueen periaatteita – yhdessä Markus Mustajärven kanssa – paikoin varsin kirjaimellisesti. Erityisen petollisena en osaa tällaista toimintaa nähdä.

Erottamisen hyötyjä on vaikea nähdä.

”Väärämielisten” erottaminen puolueesta edustaa jotain ummehtunutta, mennyttä aikaa, jonka en soisi palaavan. Tapa ja ajankohta viestivät, ettei puolueessa olisi suotavaa arvostella hallituspolitiikkaa ainakaan, jos sattuu olemaan kansanedustaja. Erottamiskehotuksen ilman kuulemista ja harkinta-aikaa ei pitäisi kuulua uuden vasemmiston toimintatapoihin.

Erottamisen hyötyjä on vaikea nähdä. Päätös hämmentää siksikin, että vasemmistossa on käyty kriittistä sisäistä ja avointa keskustelua puoleen linjasta ja politiikasta. Miksi juuri tämä kaatoi kupin? Pitäisikö kenties muutkin puoleensa politiikkaa kriittisesti arvioineet pitkän linjan poliitikot erottaa? Missä tarkalleen ottaen menee se raja, jonka yli ei ole suotavaa astua?

ILMOITUS

Luulen, että kriitikoiden erottaminen tulee syömään kannatusta enemmän kuin puolueen sisäinen moniäänisyys kuunaan. Olen varma, että vasemmistolle puolueena on eniten eduksi avoin, kriittinen keskustelu ja suoraselkäinen, periaatteellinen toiminta.

Kärkkäimmät kyselivät, että jos puolueen linja ei kelpaa, miksi kuulua puolueeseen. Kääntäen voisi kysyä, miksei puolueen jäsenen vasemmistolainen linja kelpaa vasemmistolaisen puolueen johdolle. Jos vasemmistolainen ei voi toimia vasemmistossa, niin missä sitten? Tätä miettii myös moni rivijäsen.

Ymmärrän joten kuten, että Yrttiahon tervehdyspuheenvuoro veljespuolue SKP:n tilaisuudessa joitakin ärsytti, ja kuulemani mukaan se oli jotenkin tyylitöntäkin, vaikken tyyliseikoista mitään ymmärräkään. Käsittääkseni erottamisen pitäisi kuitenkin perustua poliittiselle toiminnalle ja sen tarkoituksenmukaisuudelle, ei tunnereaktioille tai henkilökemioille.

Tarkoitus taas, näin ainakin olen antanut itseni ymmärtää, on uusliberaalin kurjistuspolitiikan ja finanssikapitalismin vastavoimana toimiminen.

Kirjoittaja on YTM ja toimittaja.