Kun kapitalismi on vahvistanut otettaan, luokkaristiriitojen olemassaolosta on haluttu vaieta. Tutkimustraditiosta riippuen luokasta on puhuttu joko objektiivisena mitattavana asiana tai lähestytty pelkkänä makuasiana.
Nämä katsantokannat saavat Goldsmithin yliopiston professorin Beverley Skeggsin varautuneeksi. Kun työväenluokasta puhutaan, puhutaan tavallisesti kuitenkin ikävistä asioista: teiniraskauksista, tupakoinnista ja aggressiivisuudesta. Institutionalisoitu halveksunta saa usein oikeutuksensa moraalin ja huolenpidon varjolla. Stereotyyppiset kuvaukset kiroilevista ja rötöstelevistä nuorista vahvistavat vastakkainasettelua.
Äskettäin ilmestyneessä kirjassaan Chavs: The Demonization of the Working Class brittiläinen yhteiskuntatieteilijä Owen Jones toteaa saman, minkä Skeggskin: Viimeisen 30 vuoden aikana työväenluokkaisuus on lakannut olemasta kulttuuria.
– Koko keskiluokka nauttii kulttuurista arvostustaan juuri korostamansa moraalin ansiosta, Skeggs väittää.
Siksi Skeggs haluaa itse välttää moralisoivaa suhtautumista.
– Puollan teiniraskauksia ja tupakointia työväenluokkaisille naisille. Tiedän, että lapsenhankintaan liittyy monia myyttejä, keskiluokkaisesta näkökulmasta lapset pilaavat uranäkymät. Mutta koska työväenluokkaisilla naisilla näitä näkymiä harvoin edes on, lapsi on heidän näkökulmastaan hyvä sijoitus, joka saa heidät tuntemaan itsensä arvokkaaksi, Skeggs tähdentää.
Miksi työväenluokkaisuutta pitäisi paeta?
Olennaista Skeggsin ajattelussa on arvon ja luokan välinen yhteys.
Keskiluokkaisen valtakulttuurin näkökulmasta työväki on vailla kulttuuria. Koska työväenluokkaisuus näyttäytyy tilana, jossa ei voi nauttia kulttuurisen pääoman tuomasta arvostuksesta, siitä on päästävä pois. Skeggsin mukaan puhe syrjäytyneistä on myös ovela tapa välttää arvottomuuden alla piilevä luokkakonflikti.
Se yhdistyy ajatukseen sosiaalisesta kohoamisesta ainoana toivottavana tilana.
– Miksi työväenluokkaisuus on jotain, jota pitää paeta, Skeggs kysyy.
Hänen mukaansa olisi rehellisempää puhua sosiaalisen kohoamisen sijaan taloudellisesta kohoamisesta. Skeggsin mukaan työväenluokkaisuus on jotain, josta ei koskaan pääse eroon.
Mikäli työväenluokkainen henkilö jää kiinni syntyperästään, hänen on mahdotonta säilyttää arvonsa.
– Jokin aika sitten olin menossa pitämään puhetta parlamentin ylähuoneessa. Avasin oven ja eräs miespuolinen Lord of Parlament katsahti minuun ja totesi ovenraosta ”vihdoinkin, palvelija toi teen!”.
Luokan hiljaisuus
Skeggs puhui luokista Turussa VoxClassin järjestämässä seminaarissa. Luokan ääni ja hiljaisuus (VoxClass) on monitieteinen tutkimushanke, jossa tarkastellaan ”skeggsiläisittäin” suomalaista luokkayhteiskuntaa 2000-luvulla.
Luokkahiljaisuus on kiinnostava ilmiö myös teoreettisesti.
– Monesti luokasta vaietaan, mikä voi olla seurausta tietynlaisesta vallitsevasta ajattelusta ja keskiluokan kulttuurisesta vaikutuksesta, toteaa hankkeen vastuullinen johtaja, dosentti Anu-Hanna Anttila Turun yliopistosta.
Anttilan mukaan luokasta puhuvat hyvin koulutetut tutkijat ja toimittajat.
Myös akateeminen tutkimus on paitsi keskiluokkaista, myös kyvytön tunnistamaan tätä asiaa. Tämä näkyy Anttilan mukaan siinä, että luokka-käsitettä ei käytetä. Sen tilalla puhutaan vaikkapa sosiaalisesta liikkuvuudesta.
Keskiluokalla eniten hävittävää
Anttilan mukaan juuri keskiluokalla on eniten hävittävää, sillä koulutuksen takaama hyväpalkkainen työ voi yhtäkkiä lähteä alta. Tällöin ei koulutukseen panostaminen olekaan kannattanut ja niin sanottu psykologinen sopimus pettänyt.
– Esimerkiksi näin on käynyt Kreikassa, jossa talouskriisi on kohdentunut rajusti juuri keskiluokkaan, jopa rapauttanut sitä, kuten kreikkalaiset sosiologit ovat tilannetta kuvanneet. Tämä tarkoittaa luokkapudokkuutta, jolloin joudutaan tinkimään keskiluokkaisesta elämäntavasta, esimerkiksi omistusasunnosta ja asuinalueesta, Anttila kertoo.
Siivooja ei saa näkyä eikä kuulua
Anttilan mukaan luokka ja sukupuoli kytkeytyvät toisiinsa monella tavalla.
– Naisena olemisesta ja elämisestä johtuu, että naiset ovat herkistyneet myös luokkakysymyksille. Aivan samalla tavalla myös alempiin luokkiin kuuluvat havaitsevat herkästi erilaiset alentamisen tavat ja holhoamisen keinot, Anttila selventää.
Sukupuolisensitiivinen luokkateoria liittyy siis tähän: sukupuolen ja luokan samanaikaisten vaikutusten havaitsemiseen ja niiden vaikutusten esille nostamiseen.
Anttilan mukaan työväenluokkainen nainen on pakotettu kahden marginaaliin rajaamaan tilaan.
– Esimerkiksi sosiologi Mari Käyhkö on tutkinut Siivoojaksi oppimassa -väitöskirjassaan, miten koulutetaan kyseiseen ammattiin työväenluokkaisia tyttöjä ja samalla heistä karsitaan pois luokkaan liittyviä siivoojan ammattiin sopimattomia tekijöitä. Siivoojan ei kuulu näkyä eikä kuulua, joten karsittaviin asioihin kuuluvat liian vahva meikki ja vahvat hajusteet, lävistykset, kiroilu tai muu vastaava, sanoo Anttila.
– Oma kysymyksensä on vielä, kun luokan ja sukupuolen lisäksi ihmistä määritetään vaikkapa etnisen taustan perustella. Arvostusta ei juuri heru moninkertaisista kulttuurisista syistä. Nämä vaikutukset näkyvät suoraan työmarkkinoilla, toteaa Anttila.
Pidempi versio jutusta ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 9. marraskuuta.