Lehtikuva/ Jarno Mela

Veroparatiisi

Veroparatiisille ei ole yksiselitteistä määritelmää. OECD:n mukaan veroparatiisilla tarkoitetaan maata tai aluetta, jossa on

alhainen tai olematon verotus,

jotka eivät ole halukkaita osallistumaan kansainväliseen tiedonvaihtoon,

jotka eivät vaadi niihin rekisteröityneiltä yrityksiltä tosiasiallista liiketoimintaa omalla alueellaan ja

joiden avoimuudessa on puutteita.

IMF arvioi vuonna 2008, että maailmassa on 46 veroparatiisia. Oikeudenmukaisen verotuksen puolesta kamppaileva Tax Justice Network piti vuotta aiemmin todellisena lukuna 70:ää.

Veroparatiisit yhdistävät rikolliset ja finanssieliitin, väittää brittitoimittaja.

Millainen on tyypillinen veroparatiisi? Eksoottinen saari, jossa aurinko paistaa eikä verottajasta ole pelkoa?

ILMOITUS

Väärin. Maailman suurimmat veroparatiisit ovat Yhdysvallat, Luxemburg, Sveitsi, Caymansaaret, Iso-Britannia ja Irlanti. Yhtä lukuun ottamatta kunniallisia OECD-maita, jotka Yhdysvaltain finanssikriisin aikaan vannoivat muutosta pankkisalaisuuteen.

Muutosta ei tullut, väittää Suomessa vieraileva taloustoimittaja Nicholas Shaxson, jonka viime talvena ilmestynyt veroparatiiseista kertova kirja Treasure islands on Britannian myydyin talousaiheinen tietokirja tänä vuonna. Marraskuussa Into Kustannus julkaisee sen suomeksi nimellä Aarresaaret – Miehet jotka ryöstivät maailman.

Missä on se raha, joka puuttuu köyhyyden puolittamisesta?

Oikeudenmukaisen verotuksen puolesta kampanjoiva kansainvälinen Tax Justice Network arvioi, että maailmassa jää vuosittain 250 miljardia dollaria verotuloja saamatta pelkästään yksityisiltä henkilöiltä veroparatiisien takia. Se on viisi kertaa niin paljon kuin vuonna 2002 YK:n vuosituhattavoitteissa arvioitiin tarvittavan köyhyyden puolittamiseen maailmasta vuoteen 2015 mennessä.

Tax Justice Networkin arvion mukaan veroparatiiseissa sijaitsee jopa 10 000 miljardia euroa yksityistä varallisuutta.

Toimittajana Shaxson erikoistui Länsi-Afrikkaan. Se on merkittävä öljyntuottaja-alue, mutta rutiköyhä. Öljyraha katoaa jonnekin. Yleensä köyhyyttä selitetään maanosan kulttuurilla, huonoilla hallitsijoilla tai siirtomaakauden perinnöllä.

Linkki köyhyyteen Afrikassa

Vuonna 2005 Shaxson tapasi New Yorkissa amerikkalaisen entisen pankkijuristin, joka aukaisi hänen silmänsä. Toimittaja halusi kuulla länsiafrikkalaisesta korruptiosta, mutta ex-pankkijuristi puhui vain kirjanpitosäännöistä, korkotulon verovapaudesta ja siirtohinnoittelusta. Kyse ei ollutkaan korruptiosta, vaan Yhdysvalloista, joka on tehnyt itsestään veroparatiisin houkutellessaan ulkomaista pääomaa verokannustimilla ja salassapitopalveluilla.

Juristi oli selittänyt veroparatiisien toimintaa myös YK:ssa. Amerikkalainen diplomaatti oli syyttänyt häntä maanpetturiksi puheen vuoksi.

Shaxsonille valkeni myös se, että afrikkalaisella köyhyydellä on suora linkki länsimaisiin kirjanpitosääntöihin ja verohelpotuksiin. Liituraitapankkiirit siirtävät valtavia summia Afrikasta Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Shaxsonin mukaan suhde on se, että jokaista kehitysapuna annettua dollaria vastaan Afrikasta viedään ulos kymmenen dollaria. Tätä kautta Afrikan maanosalle on syntynyt itse asiassa 767 miljardin dollarin nettosaamiset muulta maailmalta vuosina 1970–2008. Käytännössä Afrikka on kuitenkin velkaa muulle maailmalle.

Maailmankauppaa konsernien sisällä

Shaxsonin mukaan noin 60 prosenttia maailmankaupasta käydään monikansallisten konsernien sisällä. Kirjanpitotempuilla ne siirtävät voitot verottomiin paratiiseihin ja kirjaavat menonsa korkean verotuksen maissa.

Veroparatiisit antavat finanssipääomalle paljon yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Pääoma on vaikuttanut länsimaiden veropolitiikkaan uhkaamalla siirtää toimintonsa veroparatiiseihin. Sama uhkaus on tehonnut myös sääntelyn purkamisessa. Finanssipääoman salaisina pakopaikkoina veroparatiisit ovat myös olennainen osa nykyisen talouskriisin synnyssä.

”Veroparatiisit yhdistävät rikollisen alamaailman finanssieliitteihin ja diplomaatti- ja tiedustelupiirit monikansallisiin yrityksiin”, Nicholas Shaxson kirjoittaa kirjassaan.

Hänen mukaansa veroparatiisit ruokkivat konflikteja, synnyttävät taloudellista epävakautta ja tuottavat toisille käsittämätöntä vaurautta, toisille köyhyyttä. Osa rahoitussektorin toiminnasta onkin suoranaisesti haitallista yhteiskunnalle.

”Valta toimii nykyään veroparatiisien kautta, veroparatiiseista ja veroparatiiseissa”, väittää Shaxson.

Veroparatiisi

Veroparatiisille ei ole yksiselitteistä määritelmää. OECD:n mukaan veroparatiisilla tarkoitetaan maata tai aluetta, jossa on

alhainen tai olematon verotus,

jotka eivät ole halukkaita osallistumaan kansainväliseen tiedonvaihtoon,

jotka eivät vaadi niihin rekisteröityneiltä yrityksiltä tosiasiallista liiketoimintaa omalla alueellaan ja

joiden avoimuudessa on puutteita.

IMF arvioi vuonna 2008, että maailmassa on 46 veroparatiisia. Oikeudenmukaisen verotuksen puolesta kamppaileva Tax Justice Network piti vuotta aiemmin todellisena lukuna 70:ää.