Suomen pakolaisavun hallitus on valinnut vuoden pakolaisnaiseksi Saido Mohamedin. Vuonna 1974 Mogadishussa syntynyt Mohamed on tullut Suomeen vuonna 1992 ja opiskellut täällä erikoissairaanhoitajaksi.
Valintaperusteina oli erityisesti hänen monipuolinen ja pitkään jatkunut vapaaehtoistyönsä. Tällä hetkellä Suomen Somalia-verkoston varapuheenjohtajana toimiva Mohamed on tehnyt vapaaehtoistyötä muun muassa Somaliliitossa ja Sahed ry:ssä. Lisäksi hän on ollut mukana Kanava Nuoriso ry:ssä, jossa somalitaustaiset aikuiset päivystävät alueilla, joilla somalinuorilla on ilmennyt levotonta käytöstä.
Pakolaisavun hallitus pitää Saido Mohamedin työtä ja liikkumista eri kulttuurien välillä rohkaisevana ja innostavana esimerkkinä niille nuorille, jotka haluavat säilyttää oman identiteettinsä ja sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan.
Pakolaisuus ei ole vapaaehtoista.
Yhteiset haaveet
Saido Mohamed haluaa muistuttaa, että pakolaisuus ei ole vapaaehtoista.
– Kun puhutaan pakolaisista, niin unohdetaan se, mitä pakolainen tarkoittaa. Kyseessä on sellainen ihminen, joka on lähtenyt oikeasti pakoon, ilman vapaaehtoisuutta, keskeltä sotaa. Se on asia, jonka ymmärtää ainoastaan ihminen, joka on sen itse kokenut, hän sanoo.
Vuoden pakolaisnaisena Mohamed haluaa luoda uuden kuvan pakolaisista ja maahanmuuttajista.
– Yleensä puhutaan vaan negatiivisista asioista, kuten siitä että pakolaistaustaiset vain haluavat elää sossun rahoilla. En ole kertaakaan tavannut ihmistä, joka sanoisi näin, vaan ihmiset haluavat työtä ja koulutusta, siinä meidän pitäisi olla apuna ja tukena.
– Toinen asia mitä haluan tuoda esiin on se, että nuorten tyttöjen kouluttautuminen tässä yhteiskunnassa. Heti maahan tultua on tärkeää saada oikeaa tietoa Suomesta ja siitä, että Suomi on todellinen mahdollisuus. Jos minun kaltaiseni nainen on menestynyt, niin miksei nuori täällä syntynyt tyttö menesty? Koen että minulla on velvollisuus tukea näitä nuoria, Mohamed toteaa.
Vapaaehtoisuus on todella tärkeää Saido Mohamedille, joka on tehnyt paljon vapaaehtoistyötä etenkin nuorten kanssa.
– Pari vuotta sitten olin vastaanottokeskuksessa nuorten tyttöjen joukossa ja kysyin juuri maahan tulleilta pakolaistytöiltä, mitä te odotatte ja haluatte? Ensimmäinen vastaus oli turvaa, koulutusta, elämää tässä yhteiskunnassa, työtä ja omaa kotia. Tämä ei ollut minulle uutta, koska samalla tavalla kantasuomalaisetkin haaveilevat. Helposti unohdetaan, että maahanmuuttajatkin ovat ihmisiä ja nuoret haaveilevat samalla lailla olivat he sitten minkä värisiä tai mistä tahansa.