Aika kauas tuntuu karanneen päätösvalta kansalaisilta, kun hallituskin on ulkoistanut päätöksenteon yhdysvaltalaiselle konsulttifirmalle. Samaan aikaan päivitellään, kun ihmisiä ei kiinnosta politiikka ja osallistuminen. Vika on tietysti ihmisissä, kun usko edustukselliseen demokratiaan hiipuu ja äänestysaste on matala.

Kansalaisaktiivisuuden laskuun näyttää liittyvän myös yhä yleistyvä porvarillinen käsitys, että edustajan äänestäminen itselleen on ainoa tapa vaikuttaa. Onhan se äärimmäisen tärkeä ja keskeinen, muttei ainoa. Suhtautuminen itseorganisoituviin liikkeisiin ja kansalaistoimintaan on elitististä. Lehdet ja keskustelupalstat täyttyvät hymähtelystä ja päivittelystä, että siellä se hölmö kansalainen nyt riehuu, kun ei ymmärrä omaa parastaan. Siis ei ole samaa mieltä siitä, mitä suuret viisaat ovat sille päättäneet olevan parhaaksi.

Mitä järkeä on luoda valmistelufoorumeita kaupungin nettisivuille ja toivoa aktiivisuutta kuntalaisilta, kun asiat runnotaan läpi ikään kuin jo päätettyinä?

Tampereella päätettiin reilu viikko sitten kouluverkon uudistamisesta, eli tässä tapauksessa yksiköiden suurentamisesta. Käytännössä se tarkoittaa, että toimivia kouluyhteisöjä hajotetaan ja lukioita lakkautetaan, luokittain ja kouluittain lapsia siirrellään ympäri kaupunkia ja esimerkiksi viidesluokkalaisia yläkouluikäisten kanssa samaan kouluun.

Vanhemmat ja opiskelijat vastustivat suunnitelmaa monin tavoin. He kokivat, ettei heitä ole valmistelussa aidosti kuultu ja pitivät suunnitelmaa kehnona. Se, että kuntalaiset pitivät suunnitelman hyötyjä olemattomina haittoihin nähden, oli ilmeisesti huono syy jättää suunnitelma hyväksymättä. Kun suunnitelman palauttamisesta valmisteluun sitten äänestettiin lautakunnassa, ei enemmistö päättäjistä nähnyt sitä tarpeellisena.

Mitä järkeä on luoda valmistelufoorumeita kaupungin nettisivuille, järjestää kuulemistilaisuuksia ja toivoa aktiivisuutta kuntalaisilta, kun asiat runnotaan läpi ikään kuin jo päätettyinä? Foorumit ja kuulemiset ovat yhtä tyhjän kanssa, jos ne ovat vain pintaa. Saadaanpahan sanoa, että kyllä me hei kysyttiin. Asiat tapahtuvat ylhäältä alaspäin, sillä mitäpä kuntalaiset itseään koskevista asioista ymmärtäisivät. Eihän heidän voi missään tapauksessa ainakaan antaa päättää, mihin heidän rahojaan käytetään ja mitä palveluita he haluavat. Tämä on koettu Tampereella ennenkin.

Siitä, tuleeko koko touhusta edes säästöä, en ole lainkaan varma. Tuskin kukaan on. Sen sijaan siitä olen varma, että pitäisi löytää muita säästökohteita kuin lapset ja nuoret. Näitä ”säästöjä” nimittäin maksellaan vielä kalliisti takaisin. Kysellään sitten, kuka päätti, kenen puolesta ja kuinka viisaasti. Ja ennen kaikkea: kuinka kaukana kansalaisesta tämänkin idean siemenet kylvettiin?

Kirjoittaja opiskelee tiedotusoppia Tampereen yliopistossa.