Nuori iranilaisohjaaja arvosteli kotimaataan
Sodankylän elokuvajuhlien nuorin päävieras iranilainen Samira Makhmalbaf, 29, on poliittisesti aktiivinen elokuvaohjaaja. Hän halusi kertoa juuri päättyneistä maansa presidentinvaaleista ennen kuin päästiin puhumaan elokuvista. Näin kävi sekä yleisölle tarkoitetussa Kitisenrannan koulun aamukeskustelussa että lehdistötilaisuudessa.
Makhmalbaf piti valitettavana Iranin virallisen johdon ilmoitusta, että istuva presidentti Mahmud Ahmadinejadi on valittu uudelleen presidentiksi.
– Epäilen, että vaaleissa on käytetty vilppiä. Uskon, että todellisuudessa ihmiset ovat äänestäneet Mirhossein Mousavin presidentiksi. Uskon, että hänet lopulta nimitetään presidentiksi.
Makhmalbaf epäili, että hänen kotimaassaan syttyy mittavia levottomuuksia, jos Iranin johto pitää kiinni istuvan presidentin uudelleen nimityksestä.
– Kansan valitsema presidentti (Mirhossein Mousavin) on sanonut, että jos hänen vihreää vallankumoustaan ei hyväksytä, niin verta tulee vuotamaan.
Makhmalbaf sanoo, että verenvuodatuksen estämiseksi kansan tahtoa olisi kuultava.
Isä ja tytär Makhmalbaf
Samira Makhmalbaf on maineikkaan iranilaisen elokuvaohjaaja Mohsen Makhmalbafin tytär.
Tytär on saanut elokuvaoppinsa suoraan isältään – pääosin isänsä perustamassa yksityisessä elokuvakoulussa, jossa on muitakin oppilaita.
Isä ja tytär tekevät yhdessä elokuvia siten, että isä on useimmiten tyttärensä elokuvien käsikirjoittaja.
– Isäni on kuitenkin niin demokraattinen, että saan kyllä muutettua käsikirjoitusta haluamaani suuntaan.
Samira Makhmalbaf ohjasi jo 17-vuotiaana ensimmäinen elokuvansa Omenan (1998). Omenallaan hänet hyväksyttiin Cannesin elokuvajuhlien pääkilpailusarjaan aikanaan kaikkien aikojen nuorimpana ohjaajana.
Sekä isän että tyttären elokuvat ovat kiellettyjä Iranissa. Kumpikin tekee nykyään elokuviaan pääasiassa ulkomailla.
Yksikin katsoja riittää
Samira Makhmalbaf valittelee, ettei hänen oma kansansa näe hänen elokuviaan. Toisaalta hän sanoo, että taide-elokuvilla ei ole tiettyyn paikkaan sidottua yleisöä.
– Heitä on kaikkialla maailmassa.
– Yksikin katsoja riittää, että hän saa elokuvastani irti sitä mitä minä haluan välittää.
Kysyn, mitä tapahtuisi, jos miljoonat iranilaiset näkisivät hänen puhuttelevia elokuviaan. Hän vastaa hämmentyneenä, ettei todellakaan tiedä.
– En ikinä halua sanoa ihmisille, mitä heidän pitäisi ajatella vaan haluan esittää heille kysymyksiä.
– Ehkä elokuvani jollakin tasolla edustavat sellaista peiliä, jossa ihmiset pystyvät näkemään jotain itsestään. En väitä, että elokuva yksinään pystyisi saamaan suurta vallankumousta aikaan, ainoastaan pienen.
Makhmalbaf sanoo liikkuvansa elokuvissaan todellisuuden ja surrealismin rajalla.
– Joskus surrealismilla pystyy kertomaan joistakin tietyistä asioista monipuolisemmin kuin perusrealismilla.
Kieltojen Iran
Samira Makhmalbaf lopetti koulunkäyntinsä 14-vuotiaana. Koulussa opetettiin koko ajan – toisin kuin hänen kodissaan – että tytöt ovat huonompia ja kyvyttömämpiä sukupuolensa takia. Hän ei kestänyt sitä.
Iranissa on paljon fundamentalistisesta Islamista johtuvia naisia koskevia rajoituksia ja määräyksiä. Suurin osa niistä on Makhmalbafin mielestä tarpeettomia ja naista alistavia.
Hän sanoo, että Iranissa on vain muutama elokuvien naisohjaaja. Heillä on juuri naiseutensa vuoksi enemmän ongelmia kuin miesohjaajilla.
Kaikki iranilaiset laatuelokuvat, jotka puhuvat avoimesti yhteiskunnallisista epäkohdista tai ovat ylipäätänsä poliittisia, joutuvat kiellettyjen listalle.
– Nykyhallituksen mielestä on ikävää, että on päässyt käymään niin, että iranilaiset taide-elokuvat menestyvät maailmalla.
Makhmalbaf ei saanut edes ohjata viimeisintä elokuvaansa Kaksijalkainen hevonen (2008) Iranissa. Hän teki sen Afganistanissa sillä seurauksella, että yksi elokuvaryhmän jäsenistä kuoli ja kuusi haavoittui elokuvantekoa vastaan suunnatussa kranaattihyökkäyksessä.
uutiskirje 
