Lehtikuva/ Pool

Tapahtui näinä päivinä, että porvarihallitukseen syntyi sosiaalinen omatunto. Se otti elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen hahmon ja marssi tv-studioon. Suorassa lähetyksessä sosiaalinen omatunto, jolla oli Pekkarisen ääni, mutta Eesaun jalat – vai olivatko ne kädet – sanoi, että rikkaatkin on verolle pantava. Lamatalkoisiin ovat kutsutut myös optio- ja osinkomiljonäärit.

Sitä Pekkarisen näköinen sosiaalinen omatunto ei osannut sanoa, miten tämä verollepano tapahtuisi. Eikä se ollut tarkoituskaan, koska leikillähän ministeri. Jotain tarttis tehdä -pohdinnalla on ennenkin päästy valtiomiessarjaan.

Helppoa sen pitäisi kuitenkin olla. Hallituksessa valtion rahasäkin päällä istuu Suomen ylin talkoomies, valtionvarainministeri Jyrki Katainen.

Kai Katainen nyt keksii sellaisetkin Toivo-talkoot, joilla sinne rahasäkkiin vaihteeksi lirutetaan jotain niiltä superrikkailtakin.

Mutta ei Katainen keksi, eikä ainakaan halua. Tuskin olivat Pekkarisen sanat kiirineet avaruuden eetteriin ikuiselle kiertoradalle, kun Katainen ilmoitti, ettei nyt ole tällaisten talkoiden aika. Herranjestas, optiomiljonäärit voivat yhdessä pitkäaikaistyöttömien kanssa osallistua kokoomuslaiseen kevätharavointiin. Eikö siinä ole työhön tottumattomalle talkoita kerrakseen?

ILMOITUS

Asioista yleensä pihalla oleva pääministeri Matti Vanhanen kuuli Pekkarisen ja Kataisen keskustelusta Kiinassa. Vanhanen totesi, ettei tunne Pekkarisen aloitetta, mutta piti sitä hyvänä, joskin toteuttamiskelvottomana.

Näin käytiin maassamme poliittinen keskustelu aiheesta kenen pitäisi osallistua laman kustannusten kantamiseen. Noin tunnissa porvarihallitus päätyi ratkaisuun, ettei ainakaan suurituloisimpien pidä.

Mutta ainahan ovat heikot ja puolustuskyvyttömät. Pannaan ne maksamaan – taas kerran.

Tämä hallitus ei leikkaa eikä korota veroja lamassa. Tätä hokemaa on kuultu siitä lähtien, kun hallitus vihdoin viime vuoden viime metreillä myönsi, että yleismaailmallinen talouskriisi osuu jonkun verran Suomeenkin.

– Hallituksella, johon myös Pekkarinen on sitoutunut, on ollut semmoinen linja, että tämän talouskriisin aikana ei nosteta veroja, kommentoi Katainen lauantaina.

Hallitus ei leikkaa, mutta kunnat joutuvat tekemään likaisen työn. Tämäkin on todettu jo moneen kertaan, mutta nyt tiedämme jo tarkemmin, keillä tämä lama maksatetaan, kun hyväosaisten taloustalkoille ei ole tarvetta. Tietysti pikkulapsilla.

Yle kertoi tiistaina, että kuntapalveluiden sisällöstä ja laadusta aletaan hakea säästöä ja ensimmäiseksi tulilinjalla ovat päiväkodit. Niiden ryhmäkokoja aiotaan suurentaa.

Näin se aina menee. Tämän maailman liliusten saavutettuihin etuihin ei voida puuttua millään ilveellä, koska tehdyistä sopimuksista on pidettävä kiinni. Mutta alle kouluikäisten kanssahan ei ole mistään sovittukaan, joten siitä vaan halki, poikki ja pinoon.

Meitä keisarit ei enää hoivaa, mutta presidentit kylläkin, kuuluu tätä nykyä SDP:n virallinen kanta.

Tasavallan presidentin valtaoikeudet ovat olleet kestokiistan aihe siitä lähtien, kun presidentit lakkasivat olemasta kekkosia. Sen jälkeenhän ne ovat olleet demareita, ja demareiden oletuksena näyttää olevan, että näin on tästä eteenkinpäin ajasta iänkaikkiseen. Ja meidän pressaltahan ei valtaa leikata, vaikka kuinka nykyiset valtaoikeudet ovat perua kokoomuslaisesta kuningasseikkailusta 90 vuoden takaa.

SDP:n nykyisen kannan voi ymmärtää siitä näkökulmasta, että todennäköinen seuraava presidentti Sauli Niinistö on demarimpi kuin nykyiset demarit, jos vertailukohdaksi otetaan aiempi SDP:n puoluejohto. Se, jossa kaikki valta oli Paavo Lipposen ainoana henkilönä muodostamilla neuvostoilla.

Vasemmistoliitossakin on niitä, jotka kannattavat vahvaa presidenttiä viimeisenä lukkona Nato-jäsenyyttä vastaan. Entä sitten, kun tulee se Nato-presidentti? Nykyisessä mielipideilmastossa se voi olla myös Alexander Stubb.

Presidentin valtaoikeuksia on tietysti vaikea leikata, koska kansalaisten mielestä ne ovat ylivoimaisesti kiinnostavin poliittinen tapahtuma. Viime presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestysprosentti oli 73,9 ja toisen 77,2.

Selkeät vaihtoehdot houkuttelevat toisin kuin muut vaalit. Syksyn kuntavaalien äänestysprosentti oli 61,3, vuoden 2007 eduskuntavaalien 67,8 ja 2004 eurovaalien 41,1.