Mielestäni se voisi olla vaikka tuollaista, että jokainen ”kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan”. Jos tuo hyvä periaate toteutuisi kaikkien kansojen keskuudessa, silloinhan sotavarustelut ja armeijat olisivat täysin tarpeettomia.
Säästyisi paljon luonnonvajoja ja tärkeätä energiaakin, koska sotakaluston tuotanto vaatii paljon noita kumpaakin. Eikä kukaan voi asua panssarivaunussa tai pommikoneessa. Kovaahan ne olisivat purtavaksikin pommit, kuulat, kiväärit, kranaatit ja ydinpommit.
Kyllä sotavarusteluun ja armeijoille uhratuille miljoonille olisi mielekkäämpääkin käyttöä, vaikka pienituloisten käyttöön tai vuokrien maksuun.
Pakolaisuuskin varmaan vähenisi, jos ei valmistettaisi aseita eikä myytäisi niitä eri uskontoa kannattaville tai muuten riidassa oleville kansoille. Ei olisi myöskään rasisteja, kun kaikki ihmiset saisivat elää synnyinmaassaan.
Talouslama ei ole oikea nimitys teollisuusmaissa, koska kauppojen hyllyt notkuvat eri tuotteita. Totuus on ostovoiman pula ja ehkä ylituotantokin?
Pitäisi nostaa pienituloisten tulotasoa ja lyhentää työpäivää. Eihän suurten voittojen saalistus ole se tärkein ihmiselämässä, vaan mielekäs elämä. Rauhassa eläen voi jokainen kansa ja ihminen elää myös silloin, jos rakennetaan ostoskeskuksiin sellaisia vapaa-ajan harrastuskeskuksia, joissa voivat eri-ikäiset ja eri sukupuolta olevat ihmiset harrastaa keskustelua, kuntoilua, teatteria, musiikkia, maalausta ja erilaisia pelejä yms. Siinä olisi mielen piristystä, yksinolon poistoa ja ehkä ylipainoisillekin helpotusta?
Kyllä yhteistuotanto ja yhteiset harrastukset ovat sitä ihmiselämän parasta mielekkyyttä. Ihmiset kun voisivat oppia paljonkin toisiltaan ja saada seuraa. Monilta voisi yksinolon tunnekin kadota tyystin.
Eikös näissä esittämissäni oivalluksissa ole sitä ihmiselämän mielekkyyttäkin?