Kouluongelmissako ei ole tarpeeksi haastetta opetusministeri Henna Virkkuselle (kok.), kun hän työntää nokkansa jo maanpuolustusasioihinkin? Hän pitää tärkeänä, että kutsuntakirje lähetetään myös naisille, jotta saataisiin heidät koulutetuiksi asepalvelukseen ja sotilasuralle. Lainmuutosta jo harkitaan, ja työryhmä ryhtyy asiaa fundeeraamaan.
Miksi te kokoomuksen naiset näin sotaisiksi olette ryhtyneet? Onko vihollinen jo selvillä, vai arveletteko sellaisen ajan mittaan löytyvän?
Suomen kodeissa on kyllä kunnon arsenaali aseita, joiden käyttöaste on matala. On pistooleja, revolvereja, puoliautomaattisia sotilaskiväärejä, rekisteröityjä ja laittomia. Onko mielestänne tasa-arvon kannalta suotavaa, että akatkin oppivat niiden käytön?
90-luvun alkupuolella Naiset ja sotilaallinen maanpuolustustoimikunta armossaan ehdotti naisille mahdollisuutta aseelliseen sotilaskoulutukseen. Yli puolet suomalaisista kannatti tuolloin naisten vapaaehtoista asepalvelusta – en militär nation som vi är.
Silloin sodittiin Jugoslaviassa. Oli kuvia leskistä seisomassa räntäsateessa hautapaasien keskellä, kuvia itkevistä äideistä, joiden lapset olivat kelkkamäessä joutuneet kranaattihyökkäyksen kohteeksi, kuvia äideistä ja lapsista juoksemassa tarkka-ampujien tähtäimessä.
Sota ei ole siistiä. Sodassa joutuu ampumaan naapurin lapsia ja mummoja, räjäyttämään toriostoksilla olevia ihmisiä riekaleiksi. Mutta mitäpä tästä on opittu. Irak ja Afganistan on pommitettu kivikaudelle, Gaza on kivikasoina, miinoja on kylvetty, myrkkyjä levitetty, viidakkoveitset ovat käytössä.
Millä tavoin asia paranisi, jos Suomen nuoret naiset ryhtyisivät opetusministerin toivomuksesta torrakko kädessä sohimaan. Oletetaanko heidän olevan tappajina lempeämpiä vai äkäisempiä ja parempikuntoisia kuin miehet?
Pidän tätä kokoomusnaisten ehdotusta irvokkaana, etenkin kun sen esittäjä on opetusministeri. Olkoonpa hän henkilökohtisesti kuinka maanpuolustusintoinen hyvänsä, niin toivoisi hänen pysyvän lestissään ja keskittyvän oman hallinnonalansa asioihin. Koulu ja aseet eivät sovi yhteen, kuten varsin hyvin tiedämme.
Kerran meillä oli puolustusministeri, jonka ehkä olisi pitänytkin olla opetusministeri. Hän oli tätä mieltä: ”Rauhan puolesta ei voida milloinkaan taistella. Sen puolesta voidaan vain kärsivällisesti työskennellä. Ainoa tie rauhaan on rauha.” (Yrjö Kallinen)