Jarmo Lintunen

Valtioiden ja terrorismin kytköksiä tutkiva Hannu Yli-Karjanmaa:

On yleisesti tunnustettua, että terrorismi on suurvaltojen valtaeliiteille hyvä vihollinen ja keppihevonen omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Valtioiden ja terrorismin suhteista kirjan kirjoittanut Hannu Yli-Karjanmaa väittää, että valtiokoneistot ovat tiedustelupalvelujensa kautta myös itse keskeisesti osallisina terroristijärjestöjen toiminnassa.

Helsinkiläisen puusepän Hannu Yli-Karjanmaan kiinnostus ”terrorismin vastaisen taistelun” pimeisiin puoliin alkoi Tšetšenian ja Venäjän tapahtumista. Häntä kauhistuttivat vuonna 1999 alkaneen toisen Tšetšenian sodan julmuudet.

– Sitä kautta huomasin, miten ankaraa propagandaa harjoitetaan jatkuvasti mediassa ja pyritään kytkemään terrorismiin ihmisiä, jotka vastustavat suurvaltaa, Yli-Karjanmaa kertoo.

Vähitellen hänelle kävi selväksi, että Venäjän viranomaiset olivat valehdelleet syyskuussa 1999 tapahtuneista kerrostaloräjäytyksistä, joilla sodan aloittamista oli oikeutettu. Ne olivat myös avittaneet pääministeriksi nostetun turvallisuuspalvelu FSB:n johtajan Vladimir Putinin tietä presidentiksi.

Oli kuitenkin viitteitä siitä, että kerrostaloiskujen taustalla olisi FSB itse. Eräs maasta paennut syytetty kertoi, kuinka todennäköinen FSB-agentti lavasti hänet syylliseksi. FSB-yhteyksistään tunnettu puhemies puolestaan ilmoitti duumassa, että asuinkerrostalo oli räjäytetty Volgodonskissa, vaikka sinä päivänä oli räjähtänyt moskovalainen talo. Volgodonskissa räjähti kerrostalo vasta kolme päivää myöhemmin.

Kun Rjazanin kaupungissa onnistuttiin estämään asuinkerrostalon räjäytys, Moskovan FSB jäi kiinni miltei itse teossa. Tapaus selitettiin harjoitukseksi ja talon kellarista löytyneiden säkkien sisältö sokeriksi. Paikallisen pommiryhmän testin mukaan säkeissä oli räjähdysaine heksogeeniä.

ILMOITUS

”WTC-iskut yhä
avoin tapaus”

Kaksi vuotta myöhemmin New Yorkissa luhistuivat World Trade Centerin kaksoistornit sekä kolmas tornitalo WTC-7, ja Washingtonissa lentokoneen kerrottiin törmänneen Pentagoniin. Tapahtumista syytettiin välittömästi islamilaista al-Qaida-verkostoa ja sen johtajaksi väitettyä Osama bin Ladenia. Alkoi uudeksi maailmansodaksikin kutsuttu ”terrorismin vastainen sota”, aluksi hyökkäyksellä Afganistaniin, jota oli suunniteltu jo ennen iskuja.

– 9/11-tapahtuma muistutti paljon syksyn 1999 tilannetta Venäjällä: suurvalta on lähdössä sotaan eikä halua neuvotella. Sitä kautta kiinnostuin Yhdysvaltojen roolista. Pikku hiljaa joutui huomaamaan, että valtiollinen terrorismi ei ollutkaan mikään venäläinen ilmiö vaan yleinen toimintatapa.

Yli-Karjanmaa ei pidä mahdollisena esittää saatavilla olevien tietojen nojalla valmista selitystä siihen, mitä 9/11 todella tapahtui ja ketkä iskujen takana olivat, mutta ainakaan viralliset selitykset eivät hänen mukaansa voi pitää paikkaansa.

Tuoreessa kirjassaan Valtiot ja terrorismi (Multikustannus, Erottaja-sarja) Suomen 9/11-toimintaryhmään kuuluva Yli-Karjanmaa kertaa 9/11-skeptikkojen teesit. Niiden mukaan WTC-rakennukset eivät voineet sortua väitetysti lentokoneiden törmäysten jälkeisten tulipalojen seurauksena, vaan ne räjäytettiin. Siihen viittaavat muun muassa paikalla olleiden kertomukset, nopea ja siisti sortuminen, betonin pulverisoituminen, raunioiden kuumuus sekä kokemukset muista teräsrakenteisista pilvenpiirtäjistä.

Aivan oma lukunsa on WTC-7, johon ei törmännyt lentokonetta. Se romahti kasaan 7 tuntia kaksoistornien jälkeen täysin hallitun räjähdepurun kaltaisesti.

Virallisissa selityksissä on lukuisia ristiriitaisuuksia, jotka emeritusprofessori David Ray Griffin on äskettäin koonnut kirjaksi 9/11 Contradictions.

Skeptikkojen näkemys on, että iskut eivät olisi olleet mahdollisia ilman hallinnon sisäpiiriläisten ainakin jonkinasteista osallisuutta.

Provokaatioista
oikeutus sodille

Yli-Karjanmaan huolellisesti dokumentoitu teos ei kuitenkaan rajoitu 9/11-iskuihin, vaan se käsittelee kansainvälisen politiikan kulissientakaista toimintaa läpi historian. Etenkin sotia on yleensä edeltänyt jonkinlainen salaliitto, jonka avulla niille on hankittu yleinen hyväksyntä.

Ensimmäiseen maailmansotaan Yhdysvallat lähti mukaan sen jälkeen, kun saksalainen sukellusvene oli Irlannin vesillä upottanut englantilaisen matkustajalaivan RMS Lusitanian, jossa oli amerikkalaisia matkustajia. Kirjan lähteiden mukaan osa Yhdysvaltojen ja Britannian hallinnoista halusi saattaa sen tarkoituksellisesti vaaralle alttiiksi, jotta Yhdysvaltojen kansalaiset saataisiin hyväksymään sotaan osallistuminen.

Toisen maailmansodan edellä Japanin hyökkäys Pearl Harborin tukikohtaan oli etukäteen jopa presidentti Franklin D. Rooseveltin tiedossa tiedustelutietojen ansiosta. Hyökkäyksestä ei kuitenkaan tiedotettu itse tukikohtaa, koska maan johto tarvitsi suuttumusta herättävän iskun kansalaistensa pehmittämiseksi.

Lista jatkuu: Tonkininlahden välikohtaus, jonka jälkeen Yhdysvallat lähti täysimittaisesti Vietnamin sotaan, oli vääristelty tai jopa kokonaan tekaistu. Vuoden 1990 Persianlahden sodan edellä kerrottu ”keskoskaappitarina” irakilaisten sotilaiden raakuuksista kuwaitilaisessa sairaalassa oli PR-firman fiktiivinen sepite. Uusimman Irakin sodan oikeuttamiseksi levitetyt väitteet maan joukkotuhoaseista on valtamediassakin myönnetty valheiksi.

Valtio soluttaa
uhkaavat järjestöt

Terrori-iskuissakin valtioiden organisaatioilla näyttää Yli-Karjanmaan aineiston valossa olleen aina jonkinlainen osuus. Tämä perustuu siihen, että valtioiden tiedustelupalvelut soluttautuvat käytännössä kaikkiin terroristijärjestöihin.

– Käsittääkseni on mahdotonta perustaa terroristijärjestö ja pyörittää sitä edes jonkin aikaa ilman, että se tulisi solutetuksi. Se on valtiollisten elinten työtä. Ne olisivat hölmöjä, jos eivät tekisi niin. Mukana voi olla yhtaikaa useampiakin valtioita, joiden intressit ovat erilaiset.

Agenttien tehtävänä ei ole pelkästään tarkkailla toimintaa ja raportoida siitä, vaan myös osallistua siihen aktiivisesti ja johtaa sitä haluttuun suuntaan. Pyrkimyksenä on tällöin saada järjestö toteuttamaan itselleen ja asialleen epäedullisia tekoja.

Viime vuosina päivänvaloon tulleeseen Naton operaatio Gladioon kylmän sodan aikaisessa Länsi-Euroopassa sisältyi tiettävästi tämän tyyppistä ”nukketeatteria”. Esimerkiksi Italian Punaisten prikaatien toiminnan jyrkentyessä ja muuttuessa lähes pelkäksi silmittömäksi väkivallaksi mukana oli useita henkilöitä, joilla oli kytköksiä läntisiin tiedustelupalveluihin.

Yli-Karjanmaan mukaan radikaalit kansalaisjärjestötkään eivät voi välttyä solutukselta.

– FBI:n COINTELPRO-vastavakoiluohjelma 1956–71 oli valtavan laaja. Siinä solutettiin järjestöt laidasta laitaan kansalaisoikeusliikkeestä intiaanien järjestöihin ja rauhanliikkeeseen, hän mainitsee.

Sama koskee tietysti äärioikeistoa. Vuoden 1995 Oklahoma Cityn pommi-iskuja selvittänyt paikallinen poliisimies on löytänyt johtolankeja, jotka viittaavat iskuista tuomitun Timothy McWeighin olleen äärioikeistoon solutettu, FBI:ltä säännöllisesti ohjeita saanut Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen agentti.

Kyseenalaistaminen
ei ole soveliasta

Internet-sivustoaan www.11syyskuu.org pyörittävä Yli-Karjanmaa on tietysti leimattu monesti salaliittoteoreetikoksi. Kirjassaan hän muistuttaa, että myös viralliset selitykset terrori-iskuista ovat salaliittoteorioita. Näkemyserot koskevat vain sitä, keitä kaikkia salaliitoissa on ollut osallisena.

Luotettavan tiedon saaminen valtioelinten salaisesta toiminnasta on tietenkin äärimmäisen vaikeaa. Yli-Karjanmaa korostaakin, että kaikkeen tietoon on suhtauduttava kriittisesti, myös hänen esittämäänsä. Hänen perussanomansa on kuitenkin se, että valtioiden suunnasta tulevaan tietoon luotetaan liikaa.

– Toimittajat ja tutkijat kunnioittavat valtaa ja jalostavat suurvaltojen propagandaa riippumattomaan muotoon. Sitä, mitä valtio ja viranomaiskoneistot ilmoittavat totuutena, pidetään Jumalan sanana, eikä sitä ole soveliasta kyseenalaistaa. Siihen liittyy salaliittoteoreetikon leima, jota pelätään aivan mielettömästi.

Presidentit huolissaan
”syvästä vallasta”

Yksi yleinen päättelyketju on se, että esimerkiksi 9/11-iskujen virallisen selityksen kyseenalaistaminen merkitsisi George W. Bushin syyttämistä iskuista. Yli-Karjanmaan mukaan näin ei kuitenkaan ole.

– On naurettava ajatus, että hallituksen iltakoulussa olisi pohdittu, iskemmekö me nyt itseämme vastaan vai ei. Se on silkkaa hölynpölyä.

Yli-Karjanmaa näkee suurvaltojen poliittisen hallinnon vain eräänlaisena kulissina, jonka taustalla hääräävät vaikutusvaltaisemmat voimat. Tällaisen ”syvän vallan” olemassaolo ei ole vain riippumattomien tutkijoiden keksimä ajatus. Yli-Karjanmaa siteeraa kirjassaan Yhdysvaltojen presidenttinä 1913–1921 toiminutta Woodrow Wilsonia:

”On olemassa valta, joka on niin organisoitunut, niin hienovarainen, niin tarkkaileva, niin kaikkialle tunkeutuva, niin yhteen kytkeytynyt, ettei kannata kuin korkeintaan kuiskata, kun puhuu siitä tuomitsevaan sävyyn.”

Presidentti Dwight D. Eisenhower puolestaan varoitti presidenttikautensa päätyttyä 1961 sotilaallis-teollisesta kompleksista, joka tarvitsee valtansa kasvattamiseen sotia, kriisejä ja uhkia. Hän toivoi ihmisiltä valppautta, jotta tämä voimaryhmä ei vaarantaisi vapautta ja demokratiaa.

Globaalit uhat
valvonnan perusteina

Yli-Karjanmaa näkee tulevaisuudenkuvana jonkinlaisen globaalin totalitarismin.

– Rajat ylittävistä uhkista puhumalla kontrolli saadaan ulotettua kaikkialle.

Suomessakin pääministeri Matti Vanhanen on puhunut valvonnan ja rajoitusten lisäämisen puolesta, jotta Suomi ei jäisi ”pehmeäksi kohdaksi” terrorismin vastaisessa taistelussa. Lainsäädäntöä onkin jatkuvasti muutettu siihen suuntaan, esimerkiksi Suomen kansalaisten luovuttaminen Yhdysvaltoihin on tehty mahdolliseksi.

Helsingissä Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä kaksi vuotta sitten järjestetty massiivinen poliisioperaatio oli Yli-Karjanmaan mukaan varoittava esimerkki angloamerikkalaisen poliisivaltiomentaliteetin tuomisesta Suomeen.

Yli-Karjanmaa arvelee, että valvontayhteiskunnan luominen ei ole vain liioiteltua reagointia terrorismin uhkaan, vaan mukana on myös suunnitelmallisuutta. Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikan yksi keskeinen linjanvetäjä Zbigniew Brzezinski totesi jo 1970-luvulla, että huipputekniikka johtaa yhä valvotumpaan yhteiskuntaan, ja visioi maailmaa, jossa viranomaiset pääsevät koska tahansa käsiksi kenen tahansa kansalaisen liikkeisiin ja mitä henkilökohtaisimpiin tietoihin.

Yli-Karjanmaa sanoo olevansa pessimisti eikä usko tutkimisellaan ja kirjoittamisellaan olevan suuria vaikutuksia.

– Koen kuitenkin sellaisen vastuun, että jos minä näen tällaisen asian ja jään vaiti, niin silloin olen hyväksynyt sen enkä ole kantanut vastuuta.

Hannu Yli-Karjanmaa on haastateltavana Helsingin kirjamessuilla Aino-salissa torstaina 23. 10. klo 16.00.