Yrjö Lintunen

Poliittiset kuohut tai konkurssi eivät hiljentäneet Kulttuuritaloa hetkeksikään

Kulttuuritalo. Puoli vuosisataa tarinoita ja tapahtumia.Toimittanut Aleksi Malmberg. Koy Helsingin Kulttuuritalo.

Työväenliikkeen yhteinen voimannäyte, Helsingin Kulttuuritalo, on kokenut 50 vuotensa aikana monenlaisia mullistuksia. Yksi on kuitenkin pysynyt; vilkas ja monipuolinen kulttuuritoiminta.

Musiikintutkija Aleksi Malmbergin toimittama Kulttuuritalo -kirja osoittaa, kuinka talo on yhdistänyt viihteen ja taiteen, yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen. Kulttuuritalo on koonnut suojiinsa värikkään joukon toimijoita huipputähdistä harrastajiin.

Monipuolisuudesta kertonee vaikkapa esimerkki vuodelta 1990: samana vuonna talon juhlasalissa perustettiin Vasemmistoliitto, pidettiin euroviisujen Suomen karsinta ja esiintyivät Suzanne Vega, The Ramones ja Göteborgin sinfoniaorkesteri.

Runsaasti, pääasiassa Yrjö Lintusen valokuvin, kuvitettu teos käy läpi talon syntyvaiheet, mutta keskittyy siihen, mitä Alvar Aallon piirtämien punatiilisten seinien sisällä on 50 vuoden aikana tapahtunut.

ILMOITUS

Nimensä mukaisesti kirjassa pääsevät tarinoimaan taloa rakentaneet, siellä esiintyneet, tanssineet ja työskennelleet ihmiset underground-taiteilija M.A Nummisesta järjestöjohtaja ja kansanedustaja Anna-Liisa Hyvöseen ja muusikko Jussi Chydeniukseen.

Talous tanssien
tasapainoon

Kulttuuritalo valmistui ilman minkäänlaista julkista tukea. Tämän mahdollistivat pankkilaina ja talkoolaiset. Velkojen maksua varten 1960-luvulla talossa ryhdyttiin järjestämään tansseja kolmesti viikossa.

Kultsan tansseista tuli käsite, vaikka alussa niihin suhtauduttiin nihkeästi.

Me kulttuuriväki ja rakentajat olimme lähes vihaisia siitä, että tätä suurta kulttuuripyhättöä käytettiin tansseihin, mutta tanssiva yleisö oli aivan ihastunut saliin, kertoo Kulttuurityö ry:n puheenjohtaja Anna-Liisa Hyvönen.

Tanssimista ”kulttuuripyhätössä” ei pannut pahakseen ainakaan kirjaan haastateltu laukaalainen Tuula Nieminen. Hän on ollut 40 vuotta vuotta naimisissa Kultsan tansseissa kohtaamansa Elämänsä Miehen kanssa.

Kulttuuritalolla on Niemisen sydämessä erityinen paikka. Tanssien hän kävi siellä SNDL:n tilaisuuksissa ja viimeksi Vasemmistoliiton puoluekokouksessa viime vuoden kesäkuussa.

Tanssia, kuten muutakin liikuntaa painista painonnostoon harrastettiin myös talon monissa kerhoissa. Mannekiinikerho, shakkikerho, kaitaelokuvakerho, pioneerit… Kulttuurin omaehtoinen tekeminen oli keskeinen osa talon toimintaa; näin kerhotoimintaa esiteltiin talon esitteessä:

Niin – ja jollei sellaista kerhoa ole, jollaista sinä toivoisit, niin pannaan sellainen pystyyn.

Porvarien
boikotti

Monet ei-vasemmistolaiset tahot vieroksuivat Kulttuuritaloa. Muun muassa Helsingin Sibelius-viikot (sittemmin Juhlaviikot) kieltäytyi järjestelmällisesti pitämästä Kultsan salissa ainuttakaan konserttia. Taloa kutsuttiin halveksivasti ”sirppiliiteriksi”.

Mutta osattiin sitä vasemmallakin.

Vuonna 1962 Helsingissä järjestettiin kansainvälinen Nuorisofestivaali, jossa Kulttuuritalo oli keskeisenä tapahtumapaikkana. Porvarillisissa piireissä festivaali nähtiin Neuvostoliiton propagandana ja tapahtumaa häirittiin muun muassa lentolehtisiä jakamalla.

Nuori Kulttuurityö ry:n aktiivi Pekka Saarnio pestautui festivaalin vastaisten lehtisten jakajaksi ja esitteet saatuaan kärräsi ne suoraan roskikseen.

Pikkuhiljaa asenteet muuttuivat ja samalla laajeni Kulttuuritalon toiminta. Merkittävä virstanpylväs oli Yleisradion 1963 solmima äänityssopimus talon kanssa.

Sopimuksen myötä Radion sinfoniaorkesteri uskaltautui siirtämään harjoituksensa Kulttuuritalolle, jossa se yhä tänä päivänäkin harjoittelee.

Mallia
vallankumoukseen

Viihdemusiikin toimijat ottivat Kultsan salin jo varhain omakseen. Saliin sopivat niin hanurinsoiton SM-kilpailut kuin Led Zeppelin, Frank Zappa ja Jimi Hendrix.

Jazzin suuret nimet kuten Ella Fitzgerald, Duke Ellington, Miles Davis ja Dizzy Gillespie ovat soittaneet Kultsalla.

Dizzy lähti vähän tutustumaan ympäri taloa. Yhdessä kokoushuoneista oli joku SKP:n tilaisuus menossa, ja Gillespie hiipi seinän viereen katselemaan ja ihmettelemään – eihän hän mitään suomenkielisestä kokouksesta ymmärtänyt.

Palatessaan bändin huoneeseen hän sanoi pojille ”Kävin tuolla tutustumassa. Nyt kun palataan Amerikkaan, niin tiedän kuinka se vallankumous tehdään.”

Näin muistelee talossa konsertteja järjestänyt Paavo Einiö, joka kehuu salin akustiikkaa ja talon henkeä.

Siellä oli loistava palvelu, ei mitään trobelia koskaan.

Ja se soi
ja se soi

SKP:n konkurssi vuonna vuonna 1992 oli raskas isku talon toimijoille. Kulttuuritaloa omin käsin rakentanut SKP:n entinen puheenjohtaja Aarne Saarinen totesi surullisena, ettei pakkohuutokauppa sovi talon arvolle.

Talousvaikeudet ja omistajavaihdoksetkaan eivät Kulttuuritaloa hiljentäneet. Eikä se hiljene vieläkään.

– Tällä hetkellä Kulttuuritalon tapahtumatoiminta elää renessanssikauttaan, kertoo talon myyntipäällikkö Marja Salo.

Ja talon historia on läsnä jokaisessa tiilessä.