Valtimonteatteri. Antti Korhonen, Petteri Hynönen: Kuiskauksia Kurvista. Ohjaus: Petteri Hynönen. Roolissa: Antti Korhonen.

Monologi on vaikea ja monimutkainen teatterimuoto. Yhden ihmisen kannattelema tarina muuttuu helposti puuroksi ja saa katsojan vaivautumaan. Näin ei kuitenkaan ole Petteri Hynösen ohjaaman Kuiskauksia Kurvista -näytelmän kanssa.

Antti Korhosen esittämä Veli Pääkkönen on jonkinlainen lavakoomikon ja muusikon yhdistelmä. Kuiskauksia Kurvista on Veli Pääkkösen taiteilijajuhla. Näytelmä on vähintäänkin tragikoominen, joskaan tämä sana ei riitä täysin kuvaamaan esitystä.

Kyse on elämästä ja sen heittelystä, välillä mennään ylöspäin ja sitten taas alaspäin. Veli Pääkkösen tapauksessa aika vankasti ja lujaa alaspäin.

Antti Korhonen on intensiivinen esiintyjä, hän täyttää tilan helposti ja ottaa reilusti kontaktia yleisöönsä. Pääkkönen hahmona on nössykkä, mies joka on halunnut paljon, mutta saanut vähän. Yritystä on riittänyt, mutta toteuttaminen on jäänyt milloin minkäkin jalkoihin.

ILMOITUS

Jokaista onnistumista seuraa epäonnistuminen, jonka taiteilija itsekin vähitellen ymmärtää. Tämän ymmärryksen kautta epäonnistumiset yritetään kääntää tarkoituksen mukaisiksi ja hauskoiksi asioiksi.

Sinänsä kyseessä voisi olla kenen tahansa elämäntarina, jokseenkin kärjistettynä. Parhaina hetkinään Korhonen luo ympärilleen selvästi aistittavan epätoivonkehän.

Ei Korhosen laulutaidossakaan mitään vikaa ole. Musiikki kuljettaa tarinaa vaivattomasti eteenpäin ja toimii samalla varsinaisena kertojana.

Kuiskauksia Kurvista on hyvin hiottu näytelmä. Sen varsinainen ensi-esitys onkin ollut jo viime keväänä, jonka jälkeen sitä on hieman muutettu ja kypsytetty. Tämän näkee esiintymisestä selvästi.

Korhosen ilmaisu on terävää, eikä väliin jää löysiä kohtia ajelehtimaan. Yhtä selkeästi on havaittavissa, että näyttelijä on osallistunut käsikirjoituksen tekoon, sillä sanat sopivat mutkattomasti hänen suuhunsa.

Toki näytelmässä kierrätetään jonkin verran vanhoja vitsejä, mikä lienee tässä tapauksessa täysin tarkoituksen mukaista. Mukana on kuitenkin ilahduttava määrä tuoretta ja omaa materiaalia.

Mikään tajunnan räjäyttävä kokemus Kuiskauksia Kurvista ei ole, mutta omassa sarjassaan ajaa hyvin asiansa. Näytelmä on pieni, hauska ja voimakas kuvaus, joka mukavasti piristää vaikkapa työpäivän jälkeen. Pikkujouluohjelmien ehdottomia helmiä.